Ensimmäinen kummitapaaminen on ohi. Tänään keskitytään kuulemaan mitä El Salvadorin hankkeessa on tehty sitten viime tapaamisen.
Toinen hankepäivä alkoi tunnin bussimatkan jälkeen World Vision toimistolta, missä kävimme tarkkaan läpi, kuinka kummikirjeet käsitellään Perussa ja miksi niiden saaminen kestää niin kauan.
Kuvassa koko ympyrä kuvaa sitä, miten posti kiertää. Ensin me Suomesta lähetämme kirjeen Peruun. Liman kansallinen toimisto noutaa kirjeet postista kerran viikossa.
Sitten kirjeet lajitellaan kuudelle eri kummialueelle, mm. Limaan tai Renaceriin. Liman toimisto saa kirjeet, jossa ne kaikki kirjataan systeemiin tarkkaan. Kirjeet avataan ja sisältö kirjataan ylös. Sitten kirjeet lähetetään käännettäväksi.
Kun käännös on tullut, niin kirjeet jaetaan eri alueille, mm. El Salvadoriin.
Kirjeet viedään alueen toimihenkilöille. El Salvadorin vastaava tarkistaa, että kirjeen sisältö vastaa sitä mitä Liman aluetoimistossa on kirjattu systeemiin.
Sitten vapaaehtoinen ja World Vision virkailija lähtevät viemään kirjettä lapselle. Kun kirje luovutetaan lapselle, niin yhdessä perheen kanssa katsotaan, että sisältö vastaa sitä mitä on paketin päällä. Samalla lapsi ja paketin sisältö kuvataan ja lapsi saa noin vartin aikaa kirjoittaa vastaus kirjeeseen. El Salvadorin aluetoimistolla on 28 vuorokautta aikaa toimittaa kirje lapselle ja kirjata lähetys toimitetuksi siitä, kun Liman aluetoimisto on käsitellyt lähetyksen.
Sitten vastaus lähtee Suomeen.
Joskus koko prosessi voi kestää 3-4 kk.
Kun tämä asia oli keskusteltu, olikin aika lähteä kouluun katsomaan, miten yritteliäisyyttä opetetaan yläasteen luokille.
Nämä kolme tyttöä ja heidän luokkatoverinsa suunnittelisivat vaatteita eri ikäisille ja -kokoisille ihmisille. Sellaisia, johon kaikilla olisi varaa. Ja samalla he suunnittelevat vaateteollisuuden prosesseja ja työkaluja sekä koneita ja laitteita. Eli heillä oli varsin laajat yrittäjyyssuunnitelmat vaateteollisuuden parissa.
Tässä opittiin yrittäjyyttä pelin muodossa. Tätä pelattiin vähän samaan tapaan kuin Monopolia. Yksi on pankkiiri, joka lainaa rahaa, jolla muut sitten yrittävät tehdä lisää rahaa, jotta voivat maksaa pankille velkansa.
Tapasimme myös muita yritteliäitä nuoria, jotka myivät koulun aulassa meille omia käsitöitään. Ostin palan kakkua solilla - hyvää oli.
Paikalla oli myös poika, joka osasi koota Rubikin kuution alle minuutissa. Hän hauskuutti meitä tekemällä sen ainakin kolme kertaa.
Koulun jälkeen pääsimme vierailemaan punaisessa paidassa olevan rouvan kotona. Hän tekee paljon vapaaehtoistyötä ja on monessa mukana. Hänen kotinsa oli vähän paremmasta päästä paikallista kotia, siinä oli betonilattia ja selvästi enemmän tilaa kuin yleensä.
Hänellä oli 6 lasta, joista tytär, jolla oli 5 lasta, asui seinän takana.
Seuraava kohde oli sairaala, jossa kuulimme terveyskasvatuksesta ja alueen vapaaehtoisten avulla hoidettavasta valistuksesta. Tärkeimmät valistuksen kohteet ovat HIV tartuntojen ehkäisy ja suolistoloiset ja muut ötökät, joita saadaan likaisesta vedestä. Alueella on pulaa vedestä ja sitä vettä käytetään, mitä satutaan saamaan. Tärkeää on tietää miten suojata vesiastiat esim. hyttysen munimiselta.
Päivän viimeinen kohde oli nuorisotila, jossa meitä odotti ryhmä nuoria, jotka itse tekevät vapaaehtoistyötä toisten nuorten parissa. He laulavat, kertovat tarinoita ja viihteen avulla kertovat HIV:stä ja seksistä sekä anemiasta. Heitä on 30 hengen joukko ja he ovat tehneet valistusta jo 7 vuotta vaikka ovat itsekin 15-20 vuotiaita.
Tämän jälkeen olikin aika palata hotelliin ja levätä hikisen päivän jälkeen. Muu porukka kuunteli infon seuraavan päivän lähtöön liittyvistä asioista, mutta me pidimme seuraa ja toivotimme muille hyvää matkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti