Päivän fiilis: ilma oli viileähkö, mutta olo hieman parempi
Tänään oli aamupäivä vapaa, joten kerrankin saimme nukkua aamulla pitkän. Olo oli kohtuullinen ja menimme aamiaiselle noin 9 aikaan. Söin vähän munakokkelia ja perunaa, koska määräys oli, ettei mitään tuoretta, ei vihanneksia eikä hedelmiä, kunnes ripuli on ohi. Ei myöskään jogurttia, ei maitotuotteita eikä juustoja – joten syötävää jäi oikeastaan aika vähän. Mutta pienelläkin pärjää. Istuimme Minnan ja Juhan kanssa aamupalalla ja saimme kuulla, että Juha oli viettänyt edellisen yön sairaalassa saaden nestettä ja happea. Hänen vatsatautinsa oli aika kova ja hän ei ollut saanut pysymään eilen mitään sisällä eikä olo ollut vieläkään kovin kaksinen. Myös Minna oli saanut samat lääkkeet kuin minä vatsaansa. Heidän kanssaan puhuimme juuri suuresta sairastumismäärästä, joka täällä Cuscossa oli kohdannut pientä porukkaamme.
Aamupalan jälkeen tulin kirjoittamaan päivityksiä blogiin ja Bengt tuli lepäämään. Myös hänen vatsansa alkoi oikeilla, mutta meillä oli heti oikeat lääkkeet, joten toivottavasti pääsemme iltapäivällä järjestetylle kaupunkikierrosretkelle.
Kaupunkikierros alkoi kello 13.30 ja kesti 3,5 tuntia. Ennen kierroksen alkua kävin palauttamassa Merjalle hänen tietokoneensa, joka oli ollut minulla lainassa ja jolla kirjoitin aamupäivän. Kävi tuo kirjoittaminen vähän nopeammin kuin taas näin yksisormijärjestelmällä. Samalla hyvästelin Merjan ja Ritan, jotka lähtivät iltalennolla Liman kautta kotiin. Varmistin myös aikataulun iltapäivälle ja palasin katsomaan meidän toista potilasta. Bengt oli kärsinyt aamupalasta lähtien vatsataudista ja oli pysynyt sängyssä minun kirjoittamisen ajan. Hän kuitenkin vakuutti lähtevänsä kiertoajelulle ja laitoimme sadetakit päälle, koska yhden aikaan oli ulkona ukkoskuuroja.
Olimme aulassa hyvissä ajoin ja juttelimme muiden kanssa. Vain 10 lähti matkaan, kun kolme ennakkoilmoittautuneista oli sairaana. Bussi ja oppaat tulivat vähän myöhässä ja kun pääluku oli laskettu pariin kertaan, siirryimme bussiin. Saimme vielä odotella jonkun sekaannuksen takia ja olimme 20 min. myöhässä kun lähdimme.
Ensimmäinen kohde oli vanhat Sacsayhuamarin inkarauniot kaupungin pohjoispuolella, mistä avautui hieno näköala yli Cuscon. Kuulimme oppaalta inkojen rakennustyylistä ja alueen käyttötarkoituksesta. Alimmat kivet olivat todella isoja ja sileitä. Niiden päälle oli pinottu keskikokoisia, mutta yleensä neliskanttisia kiviä ja kolmas eli ylin kerros oli nyrkin kokoisia luonnon kiviä, kun muut näyttivät hiotuilta ja muotoilluilta. Täällä myös näimme ensimmäiset alpakat. Heti kun huomasimme ne, kaikki ryntäsivät kuvaamaan ja opas jäi yksin, kun kukaan ei ollut kuuntelemassa kivijuttuja vaan kuvaamassa eläimiä. Kierros päättyi alueen toiseen reunaan, minne bussi oli tullut, mutta ensin jouduimme kävelemään läpi kaupustelijoiden. Joukossa oli myös perinneasuun pukeutuneita naisia, joilla oli muutaman päivän ikäisiä hellyyttäviä lampaita mukanaan ja niitä olisi saanut kuvata maksua vastaan. Ohitin lapset lampaan kanssa ja he pyysivät solia kuvasta. Kaivelin taskuja ja löysin 0, 80 solia ja annoin ne tytölle. Hän oli ilmiselvästi pettynyt eikä edes katsonut enää minua, joten otin pari kuvaa lampaasta ja menin bussiin. Vähän harmitti, että annoin edes niitä kolikoita, olisi pitänyt kävellä vain ohi.
Seuraavaksi menimme inkojen muinaiseen kylpylään Tambomachaynhin. Kuulimme inkojen juhlista, maanviljelystä ja kävelimme läpi kapean solan kohti temppeliä ja kylpylää. Meille havainnollistettiin myös inkojen nerokkuus lämpötilojen hallinnassa. Luolassa oli iso kivi joka oli hiottu tasaiseksi pöydäksi. Sillä suoritettiin rituaaleja, mutta se toimi myös palsamointipöytänä, jolloin oli hyvä että pinta oli jääkylmä. Sen sijaan luolan seinät ja katto olivat paljon lämpöisemmät.
Sieltä menimme kauppaan, jossa meille esiteltiin eri alpakoiden ja laamojen villojen eroja ja kuinka luonnonväreillä saadaan eri värisävyjä aikaan. Meillä oli myös mahdollisuus ostaa heidän tuotteitaan, jotka tulivat alpakoiden villaan erikoistuneesta kylästä läheltä Machu Picchua. Kylän naiset keritsevät alpakat, värjäävät langat ja kutovat vaatteet vanhojen perinteiden mukaan.
Seuraava kohde oli vanha siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu palatsi inkatemppelin päällä siihen sulautuneena. Paikka oli Korikancha, jossa inkarakennus oli espanjalaisten aikaan uudelleenrakennettu palatsi, mutta niin että inkojen rakennus oli vielä pohjalla näkyvissä. Oppaamme kertoi siirtomaa-ajasta ja esitteli erilaisia rakennustyylejä. Paikka oli oikein hieno ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aikataulu oli tiukka. Bengt alkoi voipumaan eikä enää jaksanut osallistua kierrokseen. Hänet tiputettiin hotellille yhdessä Pirkon kanssa, joka myöskään ei voinut hyvin ja me muut lähdimme vielä katsomaan katedraalia.
Katedraalissa ei saanut kuvata, mutta se oli todella iso katolinen kirkko täynnä toinen toistaan hienoimpia alttareita ja patsaita sekä taidetta. Kirkko oli kaksiosainen, jossa uudemmassa osassa oli hieno pääalttari sekä useita pienempiä sivualttareita. Vanhassa osassa oli valtavan suuri pääalttari, jonka takana oli vielä puinen vastaava. Myös siellä oli useita sivualttareita. Joka puolella oli prameita pyhiä kuvaelmia, joissa ei kultauksista ollut säästelty. Oppaan mukaan kirkko oli yksi katolisen maailman hienoimpia ja isompia katedraaleja. Siellä oli taidetta samaan tapaan kuin Pietarin kirkossa Roomassa.
Aloimme jo vähän hyytyä loppuosuudella, joten kysymyksiä ei paljon irronnut ja olimme aika tyytyväisiä kun pääsimme takaisin hotellille. Bengt oli tiukasti peiton alla ja paleli ilmeisesti kuumeisena, joten annoin hänelle Buranaa ja lähdin kauppaan hakemaan vettä. Kaupan jälkeen lähdin syömään hotellin ravintolaan ja lyöttäydyin Airin kanssa yhteen, koska hänen kämppis oli vatsataudissa samoin kuin Bengt. Söimme ja juttelimme. Paljon ei meikäläisiä ruokailemassa näkynyt. Söin kanaa ja perunoita kuten lääkäri ohjeisti. Oli kiva syödä pitkästä aikaa vaikka vähän epäilytti, miten vatsa reagoi tukevaan ruokaan.
Ruuan jälkeen pakkailin ja mietin mitä huomenna tarvitaan. Herätys on viideltä ja kokoontuminen kello 7. Isot matkalaukut jäävät Cuscoon ja mukaan otetaan vain reput ja yhden yön kamat. Nyt on aika nukkua sillä huomenna seikkaillaan.
