Päivän fiilis: haikeutta, helpotusta ja tunnetta, että jotain ainutlaatuista on päättymässä
Viimeinen päivä Limassa. Ei kiirettä - lento lähtee vasta illalla. Kaikki on valmiina - ei tarvitse kuin fiilistellä ja katsella viimeiset kerrat ympärilleen, käydä hakemassa ne tärkeät pisco sourin ainekset matkalaukkuun ja nauttia viimeinen perulainen ateria täällä. Meillä ei ollut muita kiinteitä suunnitelmia kuin poiketa ruokakaupassa - halusin ostaa muutamia perulaisen ruokaillan tarvikkeita, jotta saan rakennettua aitoa makua kotona ruokiin, sitten tietysti halusin ostaa mustaa quinoa, jota ei Euroopasta saa sekä katsella maustehyllyjä. Myös piscot olivat ostoslistalla sekä teet ja paketti kahvia vieraille kotona.
Aamiaisella huomasimme, että pöytiin oli tullut metalliset turvaremmit, joilla henkilöstö kiinnitti naisten käsilaukut aamiaissalissa tuoliin. Heidin käsilaukkuvarkaus oli siis poikinut suoria toimenpiteitä. Hieno homma hotellilta, että he ottivat tapauksen vakavasti ja yrittivät tehdä asialle jotain. Hotellin ruokasali on aika vartioimaton paikka ja kuten huomattiin, varkaan oli helppo kävellä sinne suoraan kadulta.
Aamupala oli sama kuin kaikkina muinakin aamuina oli ollut Limassa. Vähän haikeana napostelin suolaisia sipsejä, joissa oli hyvää kastiketta - en vieläkään tiedä mitä nuo sipsit ovat, mutta söin niitä uskollisesti joka aamu. Aamupalan jälkeen suunnistimme kohti Kennedy puistoa, jonka varrella pitäisi olla Metro kauppa - iso ruokakauppa, josta saa mausteita ja alkoholia. Matkalla Metroon, huomasimme paikallisen Stockan. Kävin katselemassa kenkiä ja vaatteita - katsoin myös jos olisin löytänyt jotain kivaa shopattavaa, mutta Cuscon markkinoiden jälkeen oikeastaan mitään tähdellistä ei enää tarvittu.
Metrossa oli oma huone alkoholeille ja kiva myyjätyttö auttoi meitä valitsemaan piscoja. Selitimme mitä tarvitsemme ja hän auttoi ja selitti mitä eroja oli eri piscoilla. Yhden ostimme, jotta sitä voisi maistella "raakana". Se oli kallein ja kuulemma aromaattisin. Sitten ostimme pari pulloa pisco sourin sekoittamista varten. Pullot olivat 500 ml pulloja ja ostimme niitä kaikkiaan 3 kpl. Käsittääksemme Suomeen saa tuoda yli 25 % alkoholia 2 litraa per henkilö. Jätettiin siis varaa muillekin tuliaisille.
Metron jälkeen lähdimme kohti puistoa, mutta kadun kulmassa huomasin kirjakaupan, joten poikkesimme ostamaan Kristinalle omaa espanja-englantioppikirjaa. Kuinka ollakaan kun tulimme hyllyjen väliin, niin suomea kuului nurkan takaa ja tuttuja oli sielläkin kirjaostoksilla. Minä jäin selaamaan keittokirjoja ja myyjä lähti Bengtin kanssa katsomaan My first english -kirjaa. Myyjä oli tavattoman avulias ja kun Bengt oli selittänyt mitä tarvii, hän tiesi tarkalleen mistä pinosta voisi vielä yhden kyseisen kirjan löytää. Kirjan löydettyä hän tuli katsomaan minua ja opasti keittokirjoissa. Hänen suosituksestaan ostin yhden valtavan paksun ja painavan tiiliskiven, mutta kauniilla kuvilla ja hyvillä ohjeilla tehdyn perulaisen keittiön keittokirjan, joka oli palkittu ansioistaan edistää perulaista keittiötä. Kallis, mutta vaivan väärtti - ja laukuissa oli vielä tilaa...
Kuulimme kirjakaupassa, että suklaamuseo on aivan lähellä ja olisi ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Lähdimme siis sinne... Ensin kun tulimme sisään, saimme kupit suklaateetä ja ajatuksia, mitä museossa tehdä. Siellä olisi järjestetty ilmaisia parin tunnin kursseja raakasuklaasta, mutta meillä ei enää ollut paria tuntia tässä vaiheessa. Sen sijaan katselin paikan tuotteet ja tein ostoksia - ostin suklaateetä - sekä maistoimme ja ostimme suklaa-appelsiinipiscoa/likööriä. Söimme myös lounaan, johon kuuluivat suolainen lettu (minulle leipä), makea suklaalettu sekä kahvi, jota Bengt kehui maasta taivaaseen. Sanoi, ettei koskaan ole saanut niin hyvää ja pehmeää kahvia. Minä join tuoremehua, joka oli hyvää myöskin.
Suklaamuseon jälkeen oli aika vaeltaa takaisin hotelliin - ja kylpyyn. Laitoin jacuzziin lämmintä vettä ja vietin vähintään tunnin poreissa ja tuntui kuin olisin puhdistunut matkapölyistä todella syvätehokkaasti. Aivan kuin olisi käynyt saunassa! Sitten puhtaat matkavaatteet, joissa vietetään seuraavat 24 tuntia ja laukut kiinni. Yllätys kyllä matkalaukkuni painoi vain 20 kg vaikka sallittu määrä oli 23. Tungin kaikki ylimääräiset tavarat matkalaukkuun ja jätin vain välttämättömät lentoon liittyvät tarvikkeet käsimatkatavaroihin. Kerrankin matkustan mukavasti ja kevyesti, enkä raahaa montaa pussukkaa lentokoneeseen.
Klo 17 tuli Tino ja bussi noutamaan meitä ja lähdimme Liman ruuhkassa kohti kenttää. Ruuhkasta huolimatta pääsimme ajoissa kentälle, laukut odottivat meitä taas aulassa ja teimme lähtöselvityksen. Sitten kansainvälisten lentojen turvatarkastus ja olimme shopping alueella. Viimeiset solet oli aika tuhlata - niitä ei saa vielä maasta ulos. Vähän lentokenttätuliaisia ja sitten kohti konetta.
KLM lento kohti Amsterdamia lähti suunnilleen ajoissa. Oli Perussa ilta, saimme nopeasti iltapalan lentoemoilta, ja aivan kuin hekin olisivat halunneet päästää meidät nukkumaan, niin ilta sujui tosi nopeasti ja rauhallisesti. Heti kun ruoka oli tarjoiltu, lopetettiin myynti ja ravaaminen. Nukahdin melkein heti ja heräsin 6 tuntia myöhemmin, noin 4-5 aikaan aamuyöstä - tai siis Perun aamuyöstä. Sitten torkuin vielä seuraavat 4 tuntia ja kun aamu koitti koneessa ja meille tarjoiltiin aamiaista, oli yllättävän virkeä olo. Olimme kaikki nukkuneet oikein hyvin olosuhteet huomioiden ja laskeuduimme Amsterdamiin, jossa meitä odotti 5 tunnin odotus.
