Päivän fiilis: rentoutunut ja innostunut
Sunnuntaiaamu alkoi laiskasti. Yö meni vähän heräillen, koska tuli nukuttua liikaa. Nyt liikenteen melu herätti ajoittain, samoin kuului alhaalta baarista laulua - tai humalaisten ääntelyä - puolen yön aikaan. Osa meidän porukasta lähti aamulla retkelle, joten annoimme heidän syödä ja lähteä rauhassa ja menimme aamupalalle vasta 9 aikaan. Markku ja Marjatta olivat aamiaisella ja liityimme heidän seuraansa. Meillä oli oikein mukava aamutuokio. Söimme ja juttelin kaikessa rauhassa. Nora ja Pauliina liittyivät seuraamme joskus 10.30 jälkeen ja rupattelimme kunnes tarjoilijat alkoivat korjaamaan aamiaista pois.
Aamiaisen jälkeen Pauliina teki Bengtistä ja minusta pienen jutun kuvan kera World Visionin FB sivuille. Samoin hän kuvasi ja haastatteli Markkua.
Sitten olikin aika aloittaa päivän tutkimusretki. Suunnistimme kartan kanssa vain 7 korttelin päässä olevalle pyramidille. Huoca Pucllanan pyramidin rauniot löytyivät helposti. Sisäänpääsymaksu oli 12 solia per henkilö ja se sisälsi opastetun kierroksen raunioilla. Opaskierros kesti tunnin ja en usko että raunioita olisi päässyt edes katsomaan yksin. Kun saavuimme paikalle, oli edellinen englanninkielinen ryhmä lähtenyt ja jouduimme odottamaan puolisen tuntia seuraavan kierroksen alkua. Ehdimme tutustua matkamuistomyymälään ja ostamaan vähän välipalaa huomiselle päivälle. Myös korut olivat houkuttelevia mutta maltoin mieleni ja odotan Cuscon markkinoita.
Edellinen ryhmä lopetti kierroksen ja Markku ja Marjatta tulivat kierrokselta. He kertoivat että opaskierros oli rahansa arvoinen ja kertoivat muutamista näkemistään asioista. Meidän kierros alkoi heti ja lähdimme oppaan perään.
Ensimmäisenä kuulimme pikku museossa lyhyen katsauksen Liman historiaan 10.000 vuoden päähän ja mitä kaivauksissa on paljastunut. Sitten lähdimme itse raunioille. Opas kertoi rakennustekniikasta, joka oli kuin kirjahylly. Pystyssä olevat käsintehdyt tiilet joustavat esim. maanjäristyksen yhteydessä ja ovat siten olleet hyvä keino estää sortumia. Lisäksi kerroksia oli lisätty vähitellen ja tarpeen mukaan. Koko pyramidialue oli ollut laajempi ja korkeampi, mutta eroosio oli haurastuttanut osan ja osa reuna-alueista oli jäänyt rakentamisen alle.
Erilaisia tapahtumia oli kuvattu aidon kokoisten mallinukkien avulla. Muun muassa kuinka tiilet tehtiin tai kuinka saviruukku "uhrattiin" aina uuden asutuksen tai huoneen valmistuttua jumalille, että huoneessa olisi hyvä asua. Pauliina ja Nora liittyivät yllättäen seuraamme. He olivat myös tulleet tutustumaan raunioihin.
Opas näytti myös tyypillisiä sen aikaisia viljelmiä ja kotieläimiä. Näimme perunoita, bataatteja, maissia, chiliä, quinoa sekä monia tuttuja ja tuntemattomia kasveja. Kotieläimiä olivat laamat, alpakat, marsut, kalkkunat ja jotkut vähän ankannäköiset linnut.
Kierros oli mielenkiintoinen, mutta opas piti aika kovaa vauhtia, joten osa tarinoista jäi kuulematta kun piti ehtiä kuvaamaan kaikkea mielenkiintoista.
Kierroksen jälkeen poikkesimme alueen ravintolassa juomassa yhdet Pisco Sour juomat. Ravintola oli varsin täynnä lähinnä varakkaannäköisiä paikallisia perheitä. Oli sunnuntailounaan aika ja paikka näytti suositulta ruokapaikalta. Näkymät ravintolasta suoraan pyramidille olivat hienot. Olisi ollut kiva kokeilla paikan ruokaa, mutta ajankohta oli meille liian aikainen koska olimme istuneet niin pitkään aamiaisella.
Nora ja Pauliina lähtivät omille teilleen ja me lähdimme etsimään inkamarkkinoita. Markkinoita ei löytynyt siitä suunnasta missä oletimme niiden olevan, mutta noin 4 aikaan ohitimme opas Tinon mainostaman kanaravintolan, jonne piipahdimme syömään. Paikka oli varsin vilkas. Tarjoilijat yhtä lukuun ottamatta puhuivat vain espanjaa ja menut olivat vain espanjaksi. Saimme hieman englantia puhuvan tarjoilijan, jotta pääsimme tilaamaan ruoan. Bengt söi kanarullan Gordon bleu juustolla ja minä tilasin puolikkaan kanan bataattiranskalaisilla ja maissisalsalla. Samalla joimme ensimmäiset oluet koko matkalla. Kanat olivat tosi meheviä ja hyvin paistettuja. Paikka todella oli erinomainen kanaravintola. Hinnat myös olivat kohtuulliset. Kaksi kanaruokaa, oluet ja jälkiruoaksi isot suklaakakut jäätelöpallolla maksoivat vain sata solia eli noin reilu 30 euroa. Ja se suklaakakku oli aivan suussa sulava.
Ruuan jälkeen olikin aika kävellä rantaan katsomaan rantabulevardin menoa ja odottamaan auringonlaskua. Aurinko laskee noin 18.06 ja halusin olla kamera valmiina tallentamaan laskun eri vaiheet ja värisävyt.
Rantabulevardi oli aivan täynnä ihmisiä. Perheet olivat tulleet sinne viettämään aikaa samoin nuoriso. Siellä oli lapsia ja koiria, rakastavaisia kuvauttamassa itseään suutelevan patsaan luona ja erilaisia kaupustelijoita oli myymässä vaikka mitä ruusuista koruihin ja ilmapalloista jäätelöön.
Seurasimme myös jonkun aikaa liitovarjojen nousuja ja laskuja. Niemenkärki, mistä varjot lähtivät ja minne ne lennon jälkeen palasivat, oli varsin suosittu sunnuntai-iltana. Ihmiset jonottivat päästäkseen lennolle.
Kun aurinko lopulta laski ja viimeisestäkin pilkahduksesta oli kuva otettu, oli aika lähteä hotelliin.
Illalla 8 aikaan oli vielä yhteistapaaminen, jossa saimme ohjeet huomiseen kummitapaamiseen. Pakkasimme lahjat ja huomenna Kristiina saa kolme kassia - tuliaiset, ensikuun synttärilahjat ja joululahjat. Lisäksi viemme tuliaisia perheelle. Nyt ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan koko matkan kohokohtaa, oman kummilapsen tapaamista.
Tuliaiset:
 |
| Synttärilahja marraskuuksi: oloasu, pinkki, kaksiosainen, pusero ja housut |
 |
| Tässä vielä kasseineen |
 |
| Lahjoja muulle perheelle: kirja Suomesta, t-paitoja, paristoton lamppu (veivattava), muistikirja ja kynä-setti |
 |
| Joulupaketti: 3 kirjaa, reppu ja kaleidoskooppi |
 |
| Jalkapallo, pumppu ja varaneulat |
 |
| Fotokirja meidän elämästä Kristiinalle, hyppynaru, puhallettava karttapallo |
 |
| Kimble-peli, nalle ja askartelutarvikkeita |
 |
| Askartelutarvikkeet: viidet kuviosakset, tavalliset sakset, kyniä, terotin, paperia, vihkoja |
