Vaikka Espoo on todella lähellä lentokenttää, niin aamu neljältä lähtö kentälle asettaa haasteita nukkumiselle. Menenkö ollenkaan nukkumaan vai yritänkö nukkua pari tuntia niin että jaksaa herätä lennolle. Viimeksi valvoimme iloisesti ja lähdimme kaikessa rauhassa kentälle, mutta nyt flunssa painaa päälle, joten kävin nukkumassa pari tuntia. Se piristi vähän ja saavuimme kentälle pirteinä kohti seikkailuja.
Kentällä tutustuimme uuteen ryhmään ja moikkasimme Pauliinaa. Helsinki-Vantaalla kaikki sujui hyvin ja pääsimme Amsterdamiin aivan aikataulun mukaisesti. Amsterdamissa oli aikaa käydä aamupalalla, katsella kauppoja ja tehdä viime hetken ostoksia. Bengt halusi ostaa tytöille vielä lisää leluja, vaikka matkalaukku on jo puolillaan tuliaisia. Puuhapelit lähtivät mukaan. Muuten koneenvaihto sujui ilman suurempia ongelmia.
Amsterdamin kentällä oli hauska yksityiskohta. Otin siitä pienen videonpätkän. Jo on miehellä puuhaa! Katso video tästä.
Lähtöportilla odotti hurjan pitkä jono kun 600 ihmistä odotti koneeseen pääsyä. Kone oli iso. Sellainen malli missä reunoilla on 3 penkkiriviä ja keskellä 5. Meillä oli paikat varauloskäytävän kohdalla, joten jalkatilaa oli runsaasti. Olimme hankkineet paikat lisämaksusta, mutta se että sai jalat suoraan ja kukaan ei ollut edessä oli kyllä lisämaksun arvoista. Koska vieressä oli tarjoiluvaunujen parkki ja kolinaa läpi lennon, saimme korvatulpat ja silmälaput nukkumista varten.
Lennolla tarjoiltiin lounas juomineen. Sen jälkeen oli kiva vetää tulpat korviin ja lappu silmille ja nukkua. Jos ei saanut unta niin pysyi katsomaan leffan ja sitten taas nukutti. Aika pitkältä 12 tuntia tuntui, vaikka jälkikäteen ajatellen aika kului suhteellisen nopeasti. Tuntui hyvältä saada kuuma pyyhe ja aamupala ja tietää, että vain 2 tuntia oli aikaa laskuun. Laskeutuminen sitten venyikin. Kapteeni ilmoitti, että runsaista humanitaarisista avustuslennoista johtuen kentällä oli ruuhkaa ja jouduimme kiertelemään ja odottamaan laskeutumislupaa. Olimme hieman myöhässä laskeutumisessa. Kentällä meni reilu puoli tuntia odottaa matkatavaroita, joten olimme noin puolitoista tuntia myöhässä tulosta.
Meillä oli kuski odottamassa hotellin puolesta. Maahantulomuodollisuudet menivät tosi hyvin ja nopeasti. Saimme melkein kävellä suoraan ulos. Leima vain passiin ja pääsimme etsimään kuskia. Muu porukka meni bussilla hotellille, mutta meillä oli oma kyyti. Esittäydyimme loppuryhmälle kentällä, ennen kuin lähdimme kuskin luo.
Kuski oli ihan kiva. Hän vei meidät henkilöauton luo ja sitten säädettiin ilmastointi sopivaksi ja lähdettiin Liman ruuhkaan. Bengt erehtyi sanomaan kuskille pari peruslausetta espanjaa, joten loppumatkan kuski jutteli espanjaksi meille nopealla tahdilla, jota ei aivan ymmärretty. Eli ei pidä puhua espanjaa edes vähän, kun ei osaa kertoa, ettei ymmärrä sitä tarpeeksi. Mutta sen verran tajuttiin, että liikenne oli keskustelun aihe.
Hotelli oli eri kuin viimeksi. Saimme vastaanotossa avaimet ja poika raahasi laukkumme huoneeseen. Kun hän oli lähtenyt, huomasimme, että huoneessa ei ollut ikkunaa ulos vaan käytävälle. Huone oli keskellä hotellia hissikuilun vieressä, jolloin kaikki muut huoneet olivat seinustoilla ja niissä oli ikkunat. Menimme takaisin alas ja kysyimme, että ei kai tarkoitus ole olla koko lomaa ilman ikkunaa? No, saimme uuden huoneen ja kun veimme sinne tavarat, niin se oli iso ja hyvä huone - pykälän parempi kuin edellinen.
Sitten menimme aulabaariin odottamaan muita ja ottamaan yhden paikallisen oluen huuhtoaksemme matkan pölyt kurkusta. Pieni nälkä oli, mutta koska kello oli jo 10 aikaan illalla niin olut riitti. Tänään mennään ajoissa nukkumaan, että päästään paikalliseen aikarytmiin.
Pertti teki meille seuraa ja juttelimme niitä näitä. Tapasimme myös viime reissusta tutun toimittajan Leenan, jota tervehdimme.
 |
| Paikallista Alea hotellin baarista - hyvää, suosittelen! |
Ihanaa olla taas Perussa!
