Päivän fiilis: uuteen paikkaan tutustumista
Yö meni tosi hyvin nukkuen. Meidän huone on kolmannessa kerroksessa ja ikkunat ovat kadulle. Liikenne pauhaa läpi yön, mutta ensimmäisenä yönä olimme niin syvässä unessa, että mikään ääni ei tunkeutunut tajuntaan. Aamulla oli lähtö museolle klo 9, joten heräsimme noin 7 aikaan. Suihku ja aamupalalle. Hotellin aamiainen oli yllättävän runsas ja maittava. Otin ohuita sipsejä, joille oli currynväristä hapanimelää kastiketta. Erikoista, mutta oikein hyvää. Täytyy selvittää mitä kastike ja sipsit ovat. Muuten aamiainen koostui tuoreista hedelmistä; ananasta, verkko- ja vesimelonia, kiiviä, banaania. Lisäksi oli pikku sämpylöitä ja erilaisia leivonnaisia sekä tuttua munakokkelia ja erilaisia lihoja. Kahvinjuojat kehuivat kahvia, itse olen teenjuoja ja perulainen tee on tähän asti ollut lievä pettymys.
Rahanvaihtaja tuli hotelliin puoli yhdeksän aikaan ja saimme vaihdettua
paikallista rahaa. Se tulikin tarpeeseen, koska emme ehtineet vaihtaa
kentällä yhtään ja Euroopassa ei Perun valuuttaa myyty.
Klo 9 nousimme bussiin ja lähdimme paikallisoppaamme Tinon kanssa museokäynnille. Menimme Largo-museoon, jonka on perustanut rikkaaseen Largon sukuun kuulunut Rafael Largo Hoyle. Hän oli kiinnostunut Perun vanhasta kulttuurista ja halusi säilyttää vanhat esineet, joten hän osti pikkuhiljaa 30.000 esineen kokoelman. Hän rakennutti esineille oman talon Limaan ja siirsi koko kokoelman sinne perustaen näin museon, jossa on useita keramiikkaesineitä, hopeakoruja, seinävaatteita ja muita Perun historiaan liittyviä vanhoja esineitä.
Itse museorakennus on myös mielenkiintoinen. Se on rakennettu vanhan pyramidin päälle niin, että talon alin kerros on osa vanhaa pyramidia ja loppu talosta istuu siihen saumattomasti. Pääovelle johtaa pitkä loiva käytävä, jonka varrella on paljon kukkia.
Myös talon sivulla on kaunis puutarha, jossa näytti olevan ravintola.
Vietimme pari tuntia museossa Tinon perässä hänen kertoessaan elävästi eri
tavaroiden historiasta. Täytyy sanoa että esineet saavat ihan uuden merkityksen
kun kuulee niistä tarinoita.
Museon jälkeen matka jatkui meren rannalle, jossa meille oli varattu lounas klo 13.00. Lounasravintola oli kauniissa ostoskeskuksessa, joka oli rakennettu rantatöyrääseen niin että se noudatteli rannan muotoa. Ravintola oli ostoskeskuksen merenpuoleisessa sivustalla. Osa ravintolasta suorastaan roikkui meren yllä. Näkymä oli todella henkeäsalpaava.
Lounas oli buffet, jossa oli tarjolla runsaasti erilaisia perulaisia ruokia.
Alkupalaksi löytyi mm. Chevicheä eli limenmehussa ja mausteissa
raakakypsytettyä valkoista kalaa. Myös salaattipöytä oli erikseen. Siitä
sai koota mieleisensä annoksen.
Pääruokana oli erilaisia lihapatoja,
kanaa, kalaa ja osan meistä erittäin hyväksi kehumaa kalakeittoa. Itse
maistoin mm. Paellaa.
Jälkiruokapöytiä oli kaksi ja ne olivat täynnä mitä erilaisempia pieniä
annoksia. Ongelma oli että kaikki näyttivät toinen toistaan
herkullisemmilta, joten kaikkia oli pakko maistaa edes vähän.
Lopputuloksena oli aivan liian täysi olo. Turhaan ei perulaista keittiötä
kehuta maailman parhaaksi.
Lounaan jälkeen oli puolisen tuntia aikaa käydä ruokakaupassa ostamassa
vesipulloja ja muuta juomista hotellin jääkaappiin. Hampaat on syytä pestä
pullovedellä joten raahasimme isot vesipullot mukaamme.
Klo 15.00 bussi lähti takaisin hotellille. Oli edelleen aivan ähky olo joten
menimme hetkeksi huoneeseen lepäämään - tai näin oli tarkoitus. Meidän oli
tarkoitus lähteä iltakävelylle läheiseen puistoon, mutta runsas ruoka ja ehkä
vielä aikaero +aikainen aamuherätys aiheutti yllättävän väsymyksen.
Bengt nukahti ensin ja minä päivittelin meidän matkapäiväkirjamme, mutta
jonkun ajan kuluttua myös minua alkoi nukuttaa ja päätin vähän levätä.
Seuraava muistikuva olikin sitten ilta yhdeksän aikaan kun heräsin
pesemään hampaat ja laittamaan yöpuvun. Oli aika mennä oikeasti
nukkumaan.
