Kun varasimme hotellia, niin meillä ei aamiainen kuulunut hintaan vaan valitsimme ilmaisen internet-yhteyden sen sijaan. Koska meillä ei ole kahta kohdepäivää lukuun ottamatta aikataulua tällä reissulla, niin voimme syödä aamulla missä tahansa paikassa tai vaikka jättää aamupalan väliin. Siksi emme halunneet ottaa hotellin aamiaista ja sitoa itseämme tiettyyn aikaan. Jos väsyttää niin voidaan nukkua aamulla ja mennä syömään, kun siltä tuntuu.
Nyt ensimmäisenä päivänä päätimme syödä hotellissa. Heillä oli tarjous, jossa kaksi syö yhden hinnalla. Siispä katsomaan millaista aamiaista tämä hotelli tarjoaa.
Viime kerralla hotellin aamiainen oli aika runsas ja maittava, tosin se oli joka aamu samanlainen, joten jo viikossa siihen ehti kyllästyä ja Cuscon aamiainen oli silloin vaihteeksi parempi. Nyt aamupala oli aika niukka. Tilaamalla sai esim. munakkaan, joka olikin tosi kiva. Mutta muuten kahvi, tee, mehu, sämpylöitä, jotka olivat aika mauttomia, vähän leikkeleitä, hedelmiä ja pala tiikerikakkua, josta myös puuttui tuhti kakunmaku. Täytyy sanoa, ettei aamupala ollut 56 solin eli hintansa arvoinen. Suhteellisen kallis, jos vertaa että hotellia vastapäätä saa aamupalan 4,95. Tosin se on tietty annos, mutta ajaa kyllä asiansa. Tällä kertaa ilma on kuumempi, joten ruokahalua ei ole samalla tavalla kuin viimeksi.
Pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen aamupala kuitenkin maistui, eihän sitä ollut syönyt sitten lentokoneessa syödyn ruuan jälkeen mitään. Ja oli kevyesti syödyn aamiaisen jälkeen kevyt, ei täyteen ahdettu olokin - jos hyviä puolia pitää etsiä.
Aamiaisen jälkeen kävelimme vähän lähistöllä ja haimme vettä, jotta päästiin pesemään hampaat pullovedellä. Illalla käytimme säästeliäästi viimeiset vedet hampaiden pesuun, joten oli aika etsiä kauppa ja hakea vettä.
Hampaiden pesun jälkeen oli aika pakata kameralaukku ja valmistautua seikkailemaan. Olimme illalla kuulleet toimittaja Leenalta valokuvanäyttelystä, jonne halusimme lähteä. Tilasimme vastaanotosta taksin ja annoimme osoitteen lapulla kuskille. Matka Mate-museolle kesti taksilla noin 15 minuuttia ja maksoi 20 solia.
Näyttelyssä oli sekä pysyvä kokoelma perulaisen valokuvaajan Mario Testinon töitä, että jotain videoinstallaatioita kiertävässä näyttelyssä. Testino on kuuluisa kuvaaja, joka on kuvannut julkkiksia ja muotia mm. Vanity Fair lehdelle. Yhdessä salissa oli hänen kuviaan prinsessa Dianasta, joita hän oli kuvannut vähän ennen Dianan kuolemaa. Parasta näyttelyssä oli kuvat perulaisista kansallispuvuista. Julkkisten kuvat olivat teknisesti hyviä mutta vähän kylmiä ja muotikuvamaisia. Kansallispuvut olivat ihan toisenlaisia.
Näyttelyn jälkeen lähdimme kävelemään hotellia kohti.
Barranco oli alueena näkemisen arvoinen. Siitä tuli mieleen vanha espanjalainen kylä. Talot olivat matalampia kuin Miraflowersin alueella ja vanhempien. Ihmiset viettivät perheineen aikaa aukiolla. Otin kasan kuvia taloista ja maisemista.
Kävelimme pienen puutarhan ohi, jossa oli ravintola. Kadulta näkyi pihapuutarhaan, johon oli ripoteltu pikku pöytiä tuoleineen. Näky oli hyvin eurooppalainen, ei tyypillistä perulaista, kun täällä useimmat julkisivut ovat piilossa katsojilta. Oli pakko mennä sinne ja tilata jotain. Kyseessä oli Viktoria Cafe. Istuimme vanhan talon seinustalla ja kaksi nuorta tarjoilijaa palveli meitä. Tilasimme jotain joka kuulosti brushetalta, olihan lounasaika, mutta leipien sijaan saimme kolme varrasta, joissa oli kasviksia, makkaraa ja kanaa. Vartaat olivat tulisesti maustettu ja niiden kanssa tuli dippikastike. Paikallisen oluen tai pilsnerin avulla söimme yllätysruokamme. Tarjoilijapoika oli varsin aktiivinen myymään, joten otimme hänen suosituksesta vielä jälkkärin; kakkua pikkupurkissa. Hyvää oli, eikä maksanut liikaa. Kiva paikka ja hyvä palvelu, suosittelen.
Kävely takaisin hotelliin kesti noin puolitoista tuntia, mutta emme pitäneet kiirettä helteessä vaan kävelimme rauhassa ja minä kuvailin välillä.
Pari huomiota ilmasta: viimeksi oli syksy eli lokakuuta kun olimme Perussa. Vaikka silloinkin ilma oli lämmin niin kuuma ei ollut. Limassa meillä oli farkut ja t-paidat melkein koko ajan. Pari kertaa oli shortsit, kun tutustuimme raunioihin ja silloin oli lämmintä. Viimeksi lämpö taisi olla siinä 22 asteen paikkeilla. Lämmintä mutta ei kuuma.
Nyt on selvästi kuumempaa. Nyt shortsit ja t-paita päällä on hiki koko ajan. Aurinko paistaa, mutta usvan takaa. Viimeksi oli sama juttu. Aurinkoista, mutta usvaista. Nyt täällä on syksy, kun Suomessa on kevät. Kuuman kesän jäljiltä ilma on erilainen, helteinen. Se tuli yllätyksenä, koska viimeksi oli puhetta, että ilma on täällä aina samanlainen, mutta se ei pidä paikkaansa. En ottanut helleasuja mukaan vaan luotin siihen, että farkut ja t-paita ovat ok samoin kuin viimeksi. Nyt kaduttaa, että kaikki kivat hellemekot ovat kotona. Onneksi on yhdet shortsit ja sitten vaihdellaan vaan paitoja.
Vähän ennen hotellia törmäsimme Pauliinaan ja Anniin. He olivat palaamassa rannalta kaupan kautta ja tulivat meitä vastaan. Vähän ihmettelimme minne he ovat matkalla - hotelliin, mutta väärään suuntaan. Annilla oli kartta väärinpäin. Sattuuhan sitä. Heiltä kuulimme, että illalla mennään syömään yhdessä. Päätimme lähteä mukaan.
Hotellissa kävin kylvyssä. Oli mukava maata kuumassa vedessä ja rentoutua. Sitten ainoa pikkumekko päälle ja oltiin valmiit.
 |
| Kuun sirppi on väärinpäin! |
Nyt oli tilaa myös sisällä ja meille järjestyi iso pöytä. Ruoka oli edelleen hyvää ja annokset todella isoja. Söin puolikkaan kanan ja ranskalaisia - tai yritin syödä. Annos oli niin iso, että puolet taisi jäädä lautaselle. Alkuun otimme paikalliset pisco sour-juomat. Se olikin ensimmäinen pisco tällä kertaa. Nam!
Ruokailun jälkeen palasimme hotelliin ja nukkumaan. Aikaeroon tottuminen tähän suuntaan käy kätevästi, kun illalla saapuu, niin pääsee heti aloittamaan aamusta loman paikallisessa ajassa.
