Päivän fiilis: väsymys ja pitkät odotukset ja lennot
Helsinki-Vantaan lentoasema on perjantaiaamuna yllättävän vilkas paikka. Vaikka emme olleet nukkuneet koko yönä, niin vielä ei väsyttänyt yhtään. Kiireinen ja pitkä päivä vain tuntui jatkuvan loputtomiin. Onneksi kaikki stressi tuntui puuttuvan, koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja kaikki sujui hyvin. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo päivällä netissä, joten kävimme vain viemässä laukut baggage dropiin. Sitten turvatarkastus ja etsimään rahanvaihtoa, joka aukeaisi vasta 5.30. Soitin Noralle ja kerroin, että odotamme heitä jo portilla. Emme nähneet ketään porukoista, mutta ehkä olimme liiankin ajoissa liikkeellä.
Pari viikkoa sitten oli ollut yhteinen infotapaaminen kaikille kummimatkallelähtijöille. Näin muistaisimme osan ulkonäöltään. Kesti aika pitkään ennen kuin kaikki lähtijät olivat portilla.
Kone Amsterdamiin oli yllättävän pienen näköinen. Kolme penkkiä käytävän molemmin puolin. Meidän vieressä istui hollantilainen nainen, joka nukkui melkein koko matkan. Hyvä niin, koska siinä vaiheessa väsymys oli saanut meidät kiinni ja väsytti ihan turkasesti. Koneessa tarjottiin kolmioleivät ja teetä/kahvia/mehua. Join mehu ja torkuin lähes koko 2,5 tunnin matkan Amsterdamiin. Leivän laitoin laukkuun, jos iskee nälkä jossain vaiheessa.
Amsterdamissa oli edessä 4 tunnin odotus ennen seuraavaa lentoa. Ensin oli hyvä käydä vähän virkistäytymässä ja heittää vettä silmiin, jotta herää ihmisten ilmoille. Mutta sitten aamupalalle. Terminaalin keskellä oli iso kahvila, jossa oli tarjolla tuoreita täytettyjä patonkeja, Panineita, muffineita, kakunpaloja ja muita herkkuja. Lisäksi siellä puristettiin tuoretta mehua hedelmistä. Otin ison kiivi-appelsiinimehu, joka oli hyvää pikkupatonkini kanssa. Hinnat tosin eivät olleet kovin pienet, tuoreesta sai maksaa.
Jos aamupalaan sai venytettyä tunnin, niin silti oli 3 tuntia jäljellä. Ei muuta kuin shoppailemaan. Kiersimme myymälöitä ja kuolasin hetken isojen suklaakasojen luona ja ihailin kauniita käsintehtyjä konvehteja suklaapuodissa. Sitten hajuvesiä nuuhkimaan. Bengt katosi siksi aikaa elektroniikkaliikkeeseen. Kosmetiikka ei ollut Schipholin-kentällä mitenkään edullista joten jätin suosiolla tuliaistenoston Peruun. Bengt oli löytänyt niskatyynyn pitkää lentoa varten.
Lopulta oli aika lähteä etsimään porttia, joka oli yllättävän kaukana. Sitten jonotettiin läpi turvatarkastuksen, joka olikin aika tiukka. Ei riittänyt, että laittoi kaikki kamat läpivalaisuun ja meni seisomaan kädet pystyssä skannauskoppiin, vaan piti vielä skannauksen jälkeen riisua lenkkarit, jotka toinen virkailija tutki, toisen tehdessä tarkastuksen käsin nilkkoihini. Löysälahkeiset housut olivat epäilyttävät.
Portilla jonotettiin lipuntarkastukseen ja koneeseen. Kaikilla tuntui olevan kiire sisälle, koska virkailijoiden kuulutuksia istua paikallaan ja odottaa vuoroaan ei kuunneltu vaan kaikki jonottivat ja yrittivät sisälle. Virkailijat jaksoivat pidätellä joukkoa ja päästävät sisälle ensiluokan matkustajat sekä pienten lasten perheet. Kun kuulutettiin viimeisten rivien matkustajat, kiersimme lähemmäs. Aluksi virkailijat päästivät vain oikeat riviläiset, mutta lopulta luopuivat ja kaikki saivat tungeksia sisään. Pääsimme koneeseen takapaikoillemme hallitussa kaaoksessa. Kone oli iso ja tilaa oli hyvin. Koko ryhmämme istui lähekkäin, joten pääsi vähän näkemään matkaseuruetta. Koneessa oli kolme penkkiriviä reunustoilla ja 4 keskellä. Istuin ikkunan vieressä, jossa oli hyvä nojata ikkunaan kun nukkui ja Perua lähestyttäessä näki maisemia, mm Amazon joen ja Andien-vuoriston.
Lento Amsterdamista Peruun kesti 12 tuntia ja jostain syystä matka tuntui todella pitkältä. Olemme lentäneet pitkiä matkoja aiemminkin mm. viime jouluna Intiaan, mutta nyt aika kului tosi hitaasti vaikka torkuimme paljon. Ehkä se johtui siitä että kyseessä oli päivälento ja vuorokausirytmi oli sekaisin yön jälkeen. Olin varautunut lentoon lataamalla kirjoja tablettiini, mukana oli myös ristikoita ja lennolla oli katsottavissa leffoja ja tv-sarjoja. Vaikka katsoin yhden leffan ja kuuntelin 2,5 tuntia äänikirjaa, ei aika kulunut. Välillä nukuttiin hetki ja saatiin ruokaa ja juomaa, mutta lento tuntui todella pitkältä. KLM oli lentoyhtiönä hyvä; palvelu oli hyvää, ruoka maistuvaa ja istuintilat kohtuulliset pitkää lentoa ajatellen. Näyttöruutu oli pieni ja leffaa oli haastava seurata kun se näkyi hieman huonosti. Siksi en jaksanut katsoa kuin yhden leffan. Muuten olisi voinut tappaa aikaa useammalla leffalla.
Kun aloimme lähestyä Perua, aloin etsimään maamerkkejä ja odottamaan ensimmäistä näkymää millaiseen maahan olemme menossa. Kone seurasi Andien vuoristoa ja otin muutaman kuvan ikkunasta. Aurinko oli juuri laskemassa kun lähestyimme lentokenttää. Otin kuvia auringonlaskusta mereen. Laskeutuessa katselin maata joka oli yllättävän kuivaa ja karua, pelkkää hiekkaa ja kallioita, vaikka meri oli ihan vieressä. Olin luullut, että rannikolla olisi vehreää.
Kone laskeutui pehmeästi aikataulussa. Sitten purkauduimme ulos ja kokoonnuimme käytävään odottamaan, että kaikki olivat paikalla. Menimme yhdessä passintarkastukseen ja sitten odottamaan matkalaukkuja. Täytyy sanoa että tullimuodollisuudet menivät yllättävän nopeasti ottaen huomioon, että meitä oli iso koneellinen ja passintarkastukseen liittyi maahantulokorttien tarkastus ja leimaus. Matkalaukkuja joutuikin sitten odottamaan tovin. Kun kaikki olivat saaneet laukkunsa, menimme läpi tullista ja paikallisoppaamme Tino odotti meitä. Tarkistus, että ryhmä on kasassa ja kohti bussia.
 |
| Vasemmalla Tino juttelee Pauliinan ja Noran kanssa |
Hotelliin oli noin puolesta tunnista reiluun tuntiin ajomatka. Olimme hotellissa noin puoli 9 aikaan ja saimme huoneemme, kunhan kaikki jättivät passinsa respaan tarkastusta varten. Huone oli kadulle päin kolmannessa kerroksessa. Ihan siisti ja kohtuullisen kokoinen, ei iso, mutta mahtui liikkumaan vaikka joutui levittämään matkalaukut lattialle. Kaappitilaa ei ollut kuin takeille, eli laukut jäivät purkamatta. Täytyy elää suoraan matkalaukusta. Kylppäri oli tilava ja sinne sai toilettitavarat hyvin esille. Sänky näytti hyvältä. Ei muuta kuin suihkuun ja pyjama päälle. Oli ihana käydä suihkussa ja pestä tukkansa. Olo oli aika nuutunut kun oli ollut puolitoista vuorokautta samoissa vaatteissa.
Iltapalaksi syötiin minun ensimmäiseltä lennolta raahaamani kolmioleipä ja minibaarista olut. Sitten hammaspesu ja sänkyyn. Patja tuntui hyvältä ja niin tuntui koko sänky. Vaikka kello ei ollut varmaan kymmentäkään niin uni tuli tosi helposti. Ensimmäinen päivä oli ohi.
