Tänään lähdetään kotiin. Toisaalta on haikeaa, kun ei tiedä koska taas tullaan tänne ja nähdäänkö me meidän tyttöjä, mutta koska nämä kummimatkat ovat sellaista tunteiden ylä- ja alamäkeä, niin on ihan kiva myös palata kotiin ja normaaliin arkeen - hengähtää kaikesta kokemasta ja sulatella asioita.
Lopetimme reissumme hotelliaamiaiseen - tilasin munakkaan ja nautin hitaan pitkän aamiaisen. Yritin tankata, jotta jaksamme siihen asti, kun ollaan lentoasemalla ja saadaan siellä ruokaa.
Aamiaisen jälkeen Bengt meni lukemaan nettilehtiä ja lepäämään, minä lähdin yksin seikkailemaan. Halusin käydä kauneushoitolassa ottamassa manikyyrin ja lakata kynnet. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Olin nähnyt pääkadulla erilaisia kauneushoitoloita ja menin yhteen sisään ja kysyin manikyyriä. Tyttö ohjasi minut heti istumaan ja alkoi ottaa purkkeja esille. Hän ei puhunut englantia, joten sain käyttää ne vähät espanjan sanat mitkä osasin, mutta hyvin tultiin juttuun. Hinta oli hieman yllätys. Tyttö halusi 50 solia vaikka ikkunassa oli manikyyrin hinta ollut 35 solia. Taisi tulla turistilisä, mutta en ruvennut väittelemään, en olisi osannutkaan :)
Hotellin edessä oli pieniä sieviä puita, joissa oli iloisen keltaisia kukkia. Otin niistä kuvan kännyllä paluumatkalla muistoksi.
Pakkaaminen kävi vähän nopeammin kuin lähtiessä - ei muuta kuin kamat laukkuun ja laukku kiinni. Piscot pakattiin huolellisesti vaatteiden sekaan ja käärittiin muovipusseihin, jos hajoavat, niin ei ole koko laukku märkä.
Olimme puhuneet myöhäisen check-outin, joten meillä ei ollut mitään kiirettä. Kävin kylvyssäkin ennen lähtöä ja puin rauhassa kotimatkan vaatteet. Taksi oli tilattu klo 15.00 ja lupasimme jättää huoneen 14.30, mutta olimme jo 14 aikaa matkalla alas.
Tässä on Daniela, joka huolehti meidän tarpeista hotellissa. Bengt oli kehunut häntä joka käänteessä, joten hän oli ihan otettu, kun sanoin että otan hänestä muistoksi kuvan.
Viimeiset red lagerit hotellin aulabaarissa, kun odotimme taksi. Oli muuten hyvä olut!
Otin kuvia pulloista, joita oli baarin sivupöydällä. Olin joskus aamiaisen ihmetellyt mitä niissä oikein oli ja minulle kerrottiin, että niissä on Piscoa ja erilaisia mausteita. Näistä voidaan tehdä erimakuisia pisco sourin versioita. Vaikka Aguaymanto eli ananaskirsikka, joka on heidän tavallisin hillohedelmä tai sitten kanelitangoilla maustettua kaneli-piscoa.
Tässä on Bengtin jäähyväiset hotellille ja Danielalle.
Klo 15.00 nousimme taksiin, joka maksoi 60 solia kentälle. Koska oli sunnuntai, olimme kentällä, jos vajaassa puolessa tunnissa. Meille jäi hyvin aikaa ennen lentoa, jopa niin että jouduimme odottamaan klo 16 asti jotta koneeseen tsekkaus alkoi. Sitten pääsimme jättämään matkatavarat ja siirryimme turvatarkastuksen kautta lähtöaulaan.
Käsin vähän katselemassa kauppoja ja otin pieniä tuliaisia sekä sitten menimme syömään pizzaa. Oli hyvä syödä kentällä, koska siihen sai tuhlattua aikaa ja kentällä sai parempaa ruokaa kuin koneessa. Ajatus oli, että kun päästään koneeseen, yritetään nukkua. Ilta oli tulossa ja lento menisi yön yli Amsterdamiin.
Kone oli iso ja se oli taas ihan täynnä. Minun viereen tuli ruotsalainen mies, joka asuu nykyään Saksassa. Ennen kuin kone pääsi lähtemään, meidän vieressämme oli pieni draama. Istuimme ikkunan vieressä ja keskipenkeillä oli 5-henkinen kiinalaisperhe. Isoisä oli loukannut lentoemäntää ja vanhempi purseri pyysi miestä poistumaan lentokoneesta. Isoisä ei ymmärtänyt miksi eikä suostunut lähtemään. Poika puhui englantia ja selvitti mikä oli vialla. Hän yritti selittää, että isoisä oli ymmärtänyt kielitaidottomana lentoemännän väärin, mutta lentoemo oli tiukkana - kansainväliset käsimerkit olivat olleet täysin selkeitä, millä isoisä oli kommunikoinut. Poika pyysi anteeksi, mutta lopulta koneeseen tulivat aseman turvamiehet ja poistivat isosisän. Poika lähti isänsä mukaan ja poistui myös koneesta. Isoäiti ja vaimo sekä pieni vauva jäivät koneeseen ja jatkoivat Amsterdamiin.
Lopulta päästiin lähtemään ja lentoemäntä pahoitteli meiltä kolmelta, että olimme joutuneet todistamaan tätä ikävää tapahtumaa.
12 tuntia lentoa ja yö, ruoka ei ollut hyvää, mutta onneksi ei ollut nälkä. Kun ruumis kertoi, että nyt on aamu, niin kello kertoi, että on jo iltapäivä ja olimme Amsterdamissa. Oli niin pitkä vaihtoaika, että jos olisi jaksanut, niin oltaisiin menty käymään kaupungille, mutta ei jaksettu vaivautua. Käytiin syömässä ja katseltiin kauppoja, luettiin nettiä ja odoteltiin.
Pari tuntia ennen lähtöä kuultiin, että meidän ystävä on tulossa samaan koneeseen, joten odotimme häntä baarissa lähellä lähtöporttia. Hän oli tulossa maratonilta ja sattui juuri samaan koneeseen. Vaihdamme kuulumisia ja kerroimme Perun matkasta. Juttelimme myös meidän toimittajien kanssa, jotka olivat samoilla lennoilla.
Puolen yön jälkeen olimme vihdoin Helsinki-Vantaalla, 26 tuntia reissun päällä. Kiva olla kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti