Machu Picchu

Sunnuntai 26.10.2014
Päivän fiilis: huikeita nähtävyyksiä ja ihmeellistä historia

Herätys oli viideltä. Näihin aikaisiin aamuihin alkaa tottumaan. Olin illalla katsellut mitkä vaatteet otan päälle ja mitä laitetaan reppuun. Meillä on vain yksi reppu, mihin tulee molempien vaihtovaatteet ja toilettitarvikkeet. Minulla ei ole reppua mutta pehmeä salkkumallinen laukku. Siihen pakattiin tabletit ja Matchu Picchu kirja ja muita tarvikkeita kuten iso kasa lääkkeitä. Sitten vielä vyölaukku, mihin passit ja rahat - kaikki muut tavarat sullottiin matkalaukkuihin, jotka jäävät hotelliin säilytykseen.

Aamupalalla oli runsaasti ihmisiä vaikka kello ei ollut edes kuutta. Osa näytti siltä, että he olivat menossa retkelle kuten me ja osa ehkä lähti aamulennolle. Kauhea kuhina aamiaishuoneessa kuitenkin oli. Söimme kevyesti ja varovaisesti kun ruoka ei vielä oikein maistunut Bengtille ja hän muutenkin kuulosteli miltä massu tuntuu. Meillä on edessä pitkä matka ja oli paras ottaa varovaisesti ruokien kanssa.

Kello 7 aikaa olimme ala-aulassa ja jätimme isot matkalaukut hotellin huomaan. Vielä laskun maksu ja uloskirjaus niin olimme valmiit lähtöön. Päälukua laskettiin muutaman kerran ja varmistettiin, että kaikki olivat paikalla. Bussi tuli puolen jälkeen ja noin 7.40 sullouduimme isoon bussiin ja lähdimme kohti juna-asemaa. Luulin, että juna-asema olisi lähellä, mutta ajoimme noin puolituntia ennen kuin tulimme asemalla. Ensin ajoimme läpi kaupungin ja kiipesimme ylös rinnettä ohi saman arkeologisen nähtävyyden, jossa kävimme eilen. Sitten mutkittelimme rinteen syrjää vaikka kuinka kauan - juna-asema ei siis todellakaan ole kaupungissa pain vastoin kuin lentoasema, jonne oli korkeintaan 10 minuutin matka.

Juna-asemalle saavuttumme saimme liput ja nousimme junaan muutaman tarkastuksen jälkeen. Juna oli hieno maisemavaunu, jossa oli isot ikkunat ja myös katossa oli ikkunoita. Istuimme selkä menosuuntaan ja napsin kuvia ikkunoista. Junan vauhti oli noin 30–40 km/h. Matka siis taittui leppoisasti. Puolivälissä oli zikzak-kohta, jossa juna ajoi ylös rinteeseen ja peruutti alas toiselle raiteelle josta lähti eteenpäin kolmatta raidetta pitkin. Eli juna teki zikzakin päästäkseen jyrkästä kohdasta eteenpäin. Tämä tapahtui puolivälissä matkaa.

Heti kun olimme päässeet matkaan Cuscosta, tarjoilijat kävivät tuomassa pöytäliinat, jotka olivat pöydän poikki kaitaliinat ja lisäksi pöytään tuotiin pieni kaktusruukku. Sitten tuotiin ruokailuvälineet ja tultiin kysymään juomista -kuten lentokoneessa. Juomien jälkeen tarjoiltiin aamupala, joka oli quinoapannareita paikallisen hillon kera, banaani, mansikoita, pieni pinaattipasteijanpala. Tykkäsin niistä kaikista + lisäksi otin minttuteetä. Oli kiva istua kolmen muun seurassa, joilla oli vatsatauti. Minulle tarjottiin muiden lettuja ja vaikka mitä. Tein Bengtin kanssa vaihtarit, hän söi omansa ja minun banaanit ja minä söin kaikki muut. Olin ihan täysi aamupalan jälkeen. Sitten ei muuta kuin ihailtiin maisemia. Matka kesti 3, 5 tuntia. Alussa näimme alavia peltoja, karjaa ja viljelmiä sekä pieniä kyliä, joissa olisi ihmisiä touhuamassa työnsä äärellä. Sitten maisemat muuttuivat korteista kukkuloista ja laaksoissa olevista maalaismaisemista karunpiin ja jyrkempiin vuoriin, tiheämpään kasvillisuuteen ja harvempiin taloihin. Olimme villimmässä maisemassa - lähestyimme viidakkoa. Viidakossa oli läpitunkevaa aluskasvillisuutta, orkideoita, liaaneja ja erilaisia puskia, joiden läpimeno näytti vaikealta. Ilmasto muuttui kosteaksi. Kasvit alkoivat olla runsaita ja reheviä. Olimme loppumatkan viidakossa.

Kun saavuimme asemalle, oli meidän kanssa paikallisopas, jonka luo kokoonnuimme. Matkatavarat eli reput ja muut pikkunyssykät koottiin kärryihin ja vietiin suoraan hotelliin. Me lähdimme oppaan perässä kohti Machu Picchun bussipysäkkiä. Ja tietysti osa porukasta eksyi ja osa lähti hotelliin ilmoittamatta, ettei tule retkelle. Siinä taas laskettiin päälukua ja mietittiin kuka puuttuu. Pidettiin nimenhuuto ja arvailtiin, kuka ei ehkä tulekaan. Muutama bussi meni, mutta lopulta päästiin luvuissa oikein ja noustiin bussiin.

Bussimatka ylös Matchu Picchuun oli elämys. Bussi nousi vain yhden auton levyistä kapeaa ja mutkittelevaa tietä ylös vuorelle. Tiellä ei ollut mitään turvakaiteita, vaikka välillä ajoimme todella lähellä reunaa josta olisi ollut satojen metrien pudotus alas rotkoon. Puhuimme vähän leikillä, että jos bussi ajaa ulos ja rotkoon niin ei tarvi pelätä miten käy - kukaan ei selviä hengissä. Omaiset voi sitten katsoa kameroiden muistikorteista, miten kiva reissu oli ennen nousua M. Picchuun.

Huikea bussimatka päätyi lopulta ylös vuorelle ja bussien kääntöpaikkaan, jossa oli myös ravintola. Meille oli varattu buffet lounas, jonka aika oli nyt. Meidät vietiin pöytiin ja lähdimme jonottamaan ruokaa. Löytyi erilaisia salaatteja ja lämpimiä ruokia. Kasasin lautasella kasan papu- ja muita keitettyjä, mutta kylmiä salaatteja. Lisäksi maistoin taimenta kastikkeessa ja riisiä. Ruoka oli hyvää ja siitä oli riittävästi. Huono puoli oli että juomat maksoivat ja aika paljon. Pullo paikallista olutta oli 9 solia. Jälkiruokapöytä oli mainio. Siinä oli montaa eri kakkua ja hyytelöä, kaikki omista pikku kupeistaan tarjottuna. Lisäksi oli snapsilasissa moussea ja keksejä. Herkullista! Sitten jonotettiin vessaan ennen kuin aloitettiin Matchu Picchuun tutustuminen.

Portilla leimattiin kortit ja näytettiin passit, jotta lipussa oli sama nimi kuin passissa. Ja tämä tapahtui parissa kohtaa, jotta työllistettiin taas pari ylimääräistä ihmistä. Heti kun lähdimme polulle, näkymät olivat suurenmoiset. Oppaamme pysähtyi sopiviin kohtiin ja kertoi paikan historiasta. Kuvailimme maisemia ja kuuntelimme myös tarinoita.

Ensin katselimme yleisnäkymää paikasta ja opas kertoi Inka-kuninkaasta ja hänen pojista, jotka espanjalaisten ja sisällissodan avulla tuhosivat inkakulttuurin. Pojista toinen ihastui espanjalaisiin ja tarjosi apuaan vangitsemalla maanmiehiään. Samalla hän kävi sotaa toista veljeään vastaan. Se oli surullinen tarina ahneudesta, petoksesta ja veljesvihasta.

Jatkoimme rinnettä ja katselimme pengerryksiä. Niillä oli kolme käyttötarkoitusta, osa oli viljelyyn - ne leveät osat. Sitten oli osa pengerrykseen, jotta rinteet säilyivät pystyssä. Sitten oli myös koristelutarkoituksiin kapeampia, joissa kasvatettiin kukkia ja puita. Alhaalla oli iso viherkenttä, joka oli juhlakokoontumisiin ja kylän keskuspaikka. Siina oli iso vihreä ruohokenttä ja kaunis vanha puu. Myös laamat käyskentelivät kentällä ja toimivat ruoholeikkureina eli napostelivat ruohoa, jotta se pysyi lyhyenä. Normaalisti laamat ovat korkeammalla, mutta naita laamoja pidetään Matchu Picchussa hyöty tarkoituksessa ja turisteja viihdyttämässä.

Rinnettä pitkin kävimme tutustumassa vesilähteisiin, joita pulppusi maanalaisista putkistoista välillä maan pinnalle ja kulki erilaisia uria pitkin ja muodostivat lähteitä ja vesielementtejä. Vesi tuli ylhäältä vuoristosta ja oli inkojen aikaan ollut elintärkeää heille. Vesi = elämä. Ilman vettä he eivät olisi voineet aloittaa asutusta paikalla. Ensin etsittiin paikka, johon tuli vettä ja sitten vasta aloitettiin perustuksien teko. Jatkoimme matkaa ylös aurinkotemppeliin. Se oli vasemman rinteen korkein kohta ja sieltä oli hyvät näköalat yli laakson. Vartiotupa olisi ollut kaikista korkein kohta ja luultavasti paikka, josta yleisemmin on otettu kuvat Machu Picchusta, mutta me olimme aikataulun kanssa rajoilla - paikka meni klo 17 kiinni ja meidän piti poistua ennen sitä. Viimeiset bussit lähtivät 17.15. Lisaksi kiipeily otti voimille vaikka happea oli enemmän kuin Cuscossa. Tyydyimme siis kiipeämään aurinkotemppeliin ja kuvaamaan hienoa näkymiä. Edessämme kohosi todella korkea vuori, jossa oli "pikku" Matchu Picchu. Sinne pääsee vain muutamia turisteja päivässä ja erillistä maksua vastaan. Polku, joka vie ylös, on kapea - paikoin vajaa 20 cm - ja hengen vaarallinen. Ihmisiä on tippunut sieltä kuolemaan. Paikka on kuulemma kuin Indiana Jones leffoista. Monia vahan kiinnosti kiipeily sinne, mutta aika ei riita nain lyhyellä vierailulla.

Aurinkotemppelissä oli aurinkokello, joka näytti inkoille talvipaivan - ja kesäpäivänseisaukset. Aurinko ja kuu olivat tärkeitä. Luonnon ja tähtitaivaan tulkitseminen oli taito inkoille ja oleellinen, koska he viljelivät maata ja taivaankappaleiden kiertokulun ymmärtäminen oli osa viljelyyn tarvittavaa tietoa. Aurinkotemppelin jälkeen menimme katsomaan laamoja ja asumuksia, joita oli temppelialueen laidoilla. Sitten kävimme katsomassa kotkanmuotoon tehtyä rakennusta, jossa isot kivet muodostivat siivet ja maahan oli veistetty kotkan nokka ja pää.

Pikkuhiljaa oli aika ottaa viimeiset kuvat ja lähteä vaeltamaan kohti porttia. Vähän haikea oli fiilis - olisi siellä vielä viettänyt enemmän aikaa - vaikka koko päivän, joista parin tunnin opaskierros ja sitten loppuaika omaa vaellusta, niin olisi saanut imeä paikan henkeä kaikessa rauhassa. Portilta oli vartijat jo lähtenyt ja saimme leimata itsemme ulos ihan itse. Ei muuta kuin leima sisäänpääsypassiin ja sitten jonottamaan bussiin. Näin viiden aikaan oli myös kaikki wc-tilat kiinni eli jos oli tullut hätä kaikesta vedenkittaamisesta, niin vähän vielä sai pidätellä. Mutta aika nopeasti pääsimme jonossa bussiin ja sisään. Sitten alkoi hurja matka alas ja mahanpohjasta huikien tultiin vauhdilla mäki alas. Jos on korkeanpaikankammo, niin parasta olisi istua keskellä eikä ikkunan vieressä, niin hurjat olivat näkymät ihan bussin renkaiden vieressä. Kivaa oli, että bussi pysähtyi hotellimme edessä, eli enää ei tarvinnut kävellä vaan pääsimme suoraan kirjautumaan hotelliin.

Huoneet olivat isot ja kivan näköiset. Meillä oli iso olohuone, jossa oli pikku pöytä ja kahdet tuolit. Samoin olivat makuuhuoneen puolella sama setti eli pöytä ja tuolit - istumapaikoista ei ollut pulaa kun olohuoneessa oli vielä sohva. Sänky oli iso ja siinä oli mukavan pehmeät tyynyt, toisin kuin Cuscossa, jossa niskat tuli kipeäksi liian korkeista tyynyistä.

Iltaan kuului yhteinen illallinen keskustan ravintolassa, jossa oli aivan mahtavat annokset. Perulainen keittiö on aivan mahtavaa ruokaa niin parhaimmillaan kuin tavallisen perheen arjessa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja alueelle tyypillisiä, rannikolla kalaa ja äyriäisiä, vuoristossa ihania perunoita ja bataatteja sekä tuoreita kasviksia. Tässä kohtaa täytyy näyttää kuvaa sillä sanat eivät riitä kuvaamaan kokin luomuksia. Me söimme tomaattikeittoa alkuun parmesaanijuustolla ja keitto itsessään oli hyvää ja täyttävää, mutta se tuotiin myös tarjolle kauniisti pikku padassa. Pääruokana oli kanaa ananaksen kera - tai niin luulimme, mutta annos oli puolikas grillattu ananas, johon oli koverrettu kolo kanafileelle, joka oli valeltu rommikastikkeella. Mahtava luomus ja mahtava maku. Kuvaa tulee myöhemmin. Jälkiruokana oli appelsiini-piirakka appelsiinijäätelön kera ja täytyy sanoa, että varmaan ensimmäistä kertaa en kerta kaikkiaan jaksanut syödä jälkiruoka loppuun vaikka se oli hyvää ja jälkiruuan pitäisi mennä sinne toiseen mahaan - jälkiruokamahaan. Nyt oli kaikkien mahojen kapasiteetti käytetty loppuun ja ei auttanut muuta kuin luovuttaa ja kömpiä hitaasti hotelliin ja kellahtaa mahansa viereen nukkumaan.

Huomenna saa nukkua ja kerätä taas voimia.

Kaupunkikierros Cuscossa

Lauantai 25.10.2014
Päivän fiilis: ilma oli viileähkö, mutta olo hieman parempi

Tänään oli aamupäivä vapaa, joten kerrankin saimme nukkua aamulla pitkän. Olo oli kohtuullinen ja menimme aamiaiselle noin 9 aikaan. Söin vähän munakokkelia ja perunaa, koska määräys oli, ettei mitään tuoretta, ei vihanneksia eikä hedelmiä, kunnes ripuli on ohi. Ei myöskään jogurttia, ei maitotuotteita eikä juustoja – joten syötävää jäi oikeastaan aika vähän. Mutta pienelläkin pärjää. Istuimme Minnan ja Juhan kanssa aamupalalla ja saimme kuulla, että Juha oli viettänyt edellisen yön sairaalassa saaden nestettä ja happea. Hänen vatsatautinsa oli aika kova ja hän ei ollut saanut pysymään eilen mitään sisällä eikä olo ollut vieläkään kovin kaksinen. Myös Minna oli saanut samat lääkkeet kuin minä vatsaansa. Heidän kanssaan puhuimme juuri suuresta sairastumismäärästä, joka täällä Cuscossa oli kohdannut pientä porukkaamme.

Aamupalan jälkeen tulin kirjoittamaan päivityksiä blogiin ja Bengt tuli lepäämään. Myös hänen vatsansa alkoi oikeilla, mutta meillä oli heti oikeat lääkkeet, joten toivottavasti pääsemme iltapäivällä järjestetylle kaupunkikierrosretkelle.

Kaupunkikierros alkoi kello 13.30 ja kesti 3,5 tuntia. Ennen kierroksen alkua kävin palauttamassa Merjalle hänen tietokoneensa, joka oli ollut minulla lainassa ja jolla kirjoitin aamupäivän. Kävi tuo kirjoittaminen vähän nopeammin kuin taas näin yksisormijärjestelmällä. Samalla hyvästelin Merjan ja Ritan, jotka lähtivät iltalennolla Liman kautta kotiin. Varmistin myös aikataulun iltapäivälle ja palasin katsomaan meidän toista potilasta. Bengt oli kärsinyt aamupalasta lähtien vatsataudista ja oli pysynyt sängyssä minun kirjoittamisen ajan. Hän kuitenkin vakuutti lähtevänsä kiertoajelulle ja laitoimme sadetakit päälle, koska yhden aikaan oli ulkona ukkoskuuroja.

Olimme aulassa hyvissä ajoin ja juttelimme muiden kanssa. Vain 10 lähti matkaan, kun kolme ennakkoilmoittautuneista oli sairaana. Bussi ja oppaat tulivat vähän myöhässä ja kun pääluku oli laskettu pariin kertaan, siirryimme bussiin. Saimme vielä odotella jonkun sekaannuksen takia ja olimme 20 min. myöhässä kun lähdimme.

Ensimmäinen kohde oli vanhat Sacsayhuamarin inkarauniot kaupungin pohjoispuolella, mistä avautui hieno näköala yli Cuscon. Kuulimme oppaalta inkojen rakennustyylistä ja alueen käyttötarkoituksesta. Alimmat kivet olivat todella isoja ja sileitä. Niiden päälle oli pinottu keskikokoisia, mutta yleensä neliskanttisia kiviä ja kolmas eli ylin kerros oli nyrkin kokoisia luonnon kiviä, kun muut näyttivät hiotuilta ja muotoilluilta. Täällä myös näimme ensimmäiset alpakat. Heti kun huomasimme ne, kaikki ryntäsivät kuvaamaan ja opas jäi yksin, kun kukaan ei ollut kuuntelemassa kivijuttuja vaan kuvaamassa eläimiä. Kierros päättyi alueen toiseen reunaan, minne bussi oli tullut, mutta ensin jouduimme kävelemään läpi kaupustelijoiden. Joukossa oli myös perinneasuun pukeutuneita naisia, joilla oli muutaman päivän ikäisiä hellyyttäviä lampaita mukanaan ja niitä olisi saanut kuvata maksua vastaan. Ohitin lapset lampaan kanssa ja he pyysivät solia kuvasta. Kaivelin taskuja ja löysin 0, 80 solia ja annoin ne tytölle. Hän oli ilmiselvästi pettynyt eikä edes katsonut enää minua, joten otin pari kuvaa lampaasta ja menin bussiin. Vähän harmitti, että annoin edes niitä kolikoita, olisi pitänyt kävellä vain ohi.

Seuraavaksi menimme inkojen muinaiseen kylpylään Tambomachaynhin. Kuulimme inkojen juhlista, maanviljelystä ja kävelimme läpi kapean solan kohti temppeliä ja kylpylää. Meille havainnollistettiin myös inkojen nerokkuus lämpötilojen hallinnassa. Luolassa oli iso kivi joka oli hiottu tasaiseksi pöydäksi. Sillä suoritettiin rituaaleja, mutta se toimi myös palsamointipöytänä, jolloin oli hyvä että pinta oli jääkylmä. Sen sijaan luolan seinät ja katto olivat paljon lämpöisemmät.

Sieltä menimme kauppaan, jossa meille esiteltiin eri alpakoiden ja laamojen villojen eroja ja kuinka luonnonväreillä saadaan eri värisävyjä aikaan. Meillä oli myös mahdollisuus ostaa heidän tuotteitaan, jotka tulivat alpakoiden villaan erikoistuneesta kylästä läheltä Machu Picchua. Kylän naiset keritsevät alpakat, värjäävät langat ja kutovat vaatteet vanhojen perinteiden mukaan.

Seuraava kohde oli vanha siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu palatsi inkatemppelin päällä siihen sulautuneena. Paikka oli Korikancha, jossa inkarakennus oli espanjalaisten aikaan uudelleenrakennettu palatsi, mutta niin että inkojen rakennus oli vielä pohjalla näkyvissä. Oppaamme kertoi siirtomaa-ajasta ja esitteli erilaisia rakennustyylejä. Paikka oli oikein hieno ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta aikataulu oli tiukka. Bengt alkoi voipumaan eikä enää jaksanut osallistua kierrokseen. Hänet tiputettiin hotellille yhdessä Pirkon kanssa, joka myöskään ei voinut hyvin ja me muut lähdimme vielä katsomaan katedraalia.

Katedraalissa ei saanut kuvata, mutta se oli todella iso katolinen kirkko täynnä toinen toistaan hienoimpia alttareita ja patsaita sekä taidetta. Kirkko oli kaksiosainen, jossa uudemmassa osassa oli hieno pääalttari sekä useita pienempiä sivualttareita. Vanhassa osassa oli valtavan suuri pääalttari, jonka takana oli vielä puinen vastaava. Myös siellä oli useita sivualttareita. Joka puolella oli prameita pyhiä kuvaelmia, joissa ei kultauksista ollut säästelty. Oppaan mukaan kirkko oli yksi katolisen maailman hienoimpia ja isompia katedraaleja. Siellä oli taidetta samaan tapaan kuin Pietarin kirkossa Roomassa.

Aloimme jo vähän hyytyä loppuosuudella, joten kysymyksiä ei paljon irronnut ja olimme aika tyytyväisiä kun pääsimme takaisin hotellille. Bengt oli tiukasti peiton alla ja paleli ilmeisesti kuumeisena, joten annoin hänelle Buranaa ja lähdin kauppaan hakemaan vettä. Kaupan jälkeen lähdin syömään hotellin ravintolaan ja lyöttäydyin Airin kanssa yhteen, koska hänen kämppis oli vatsataudissa samoin kuin Bengt. Söimme ja juttelimme. Paljon ei meikäläisiä ruokailemassa näkynyt. Söin kanaa ja perunoita kuten lääkäri ohjeisti. Oli kiva syödä pitkästä aikaa vaikka vähän epäilytti, miten vatsa reagoi tukevaan ruokaan.

Ruuan jälkeen pakkailin ja mietin mitä huomenna tarvitaan. Herätys on viideltä ja kokoontuminen kello 7. Isot matkalaukut jäävät Cuscoon ja mukaan otetaan vain reput ja yhden yön kamat. Nyt on aika nukkua sillä huomenna seikkaillaan.