Toinen päivä Limassa

Sunnuntai 19.10.2014
Päivän fiilis: rentoutunut ja innostunut

Sunnuntaiaamu alkoi laiskasti. Yö meni vähän heräillen, koska tuli nukuttua liikaa. Nyt liikenteen melu herätti ajoittain, samoin kuului alhaalta baarista laulua - tai humalaisten ääntelyä - puolen yön aikaan. Osa meidän porukasta lähti aamulla retkelle, joten annoimme heidän syödä ja lähteä rauhassa ja menimme aamupalalle vasta 9 aikaan. Markku ja Marjatta olivat aamiaisella ja liityimme heidän seuraansa. Meillä oli oikein mukava aamutuokio. Söimme ja juttelin kaikessa rauhassa. Nora ja Pauliina liittyivät seuraamme joskus 10.30 jälkeen ja rupattelimme kunnes tarjoilijat alkoivat korjaamaan aamiaista pois.

Aamiaisen jälkeen Pauliina teki Bengtistä ja minusta pienen jutun kuvan kera World Visionin FB sivuille. Samoin hän kuvasi ja haastatteli Markkua.

Sitten olikin aika aloittaa päivän tutkimusretki. Suunnistimme kartan kanssa vain 7 korttelin päässä olevalle pyramidille. Huoca Pucllanan pyramidin rauniot löytyivät helposti. Sisäänpääsymaksu oli 12 solia per henkilö ja se sisälsi opastetun kierroksen raunioilla. Opaskierros kesti tunnin ja en usko että raunioita olisi päässyt edes katsomaan yksin. Kun saavuimme paikalle, oli edellinen englanninkielinen ryhmä lähtenyt ja jouduimme odottamaan puolisen tuntia seuraavan kierroksen alkua. Ehdimme tutustua matkamuistomyymälään ja ostamaan vähän välipalaa huomiselle päivälle. Myös korut olivat houkuttelevia mutta maltoin mieleni ja odotan Cuscon markkinoita.

Edellinen ryhmä lopetti kierroksen ja Markku ja Marjatta tulivat kierrokselta. He kertoivat että opaskierros oli rahansa arvoinen ja kertoivat muutamista näkemistään asioista. Meidän kierros alkoi heti ja lähdimme oppaan perään.

Ensimmäisenä kuulimme pikku museossa lyhyen katsauksen Liman historiaan 10.000 vuoden päähän ja mitä kaivauksissa on paljastunut. Sitten lähdimme itse raunioille. Opas kertoi rakennustekniikasta, joka oli kuin kirjahylly. Pystyssä olevat käsintehdyt tiilet joustavat esim. maanjäristyksen yhteydessä ja ovat siten olleet hyvä keino estää sortumia. Lisäksi kerroksia oli lisätty vähitellen ja tarpeen mukaan. Koko pyramidialue oli ollut laajempi ja korkeampi, mutta eroosio oli haurastuttanut osan ja osa reuna-alueista oli jäänyt rakentamisen alle.

Erilaisia tapahtumia oli kuvattu aidon kokoisten mallinukkien avulla. Muun muassa kuinka tiilet tehtiin tai kuinka saviruukku "uhrattiin" aina uuden asutuksen tai huoneen valmistuttua jumalille, että huoneessa olisi hyvä asua. Pauliina ja Nora liittyivät yllättäen seuraamme. He olivat myös tulleet tutustumaan raunioihin.

Opas näytti myös tyypillisiä sen aikaisia viljelmiä ja kotieläimiä. Näimme perunoita, bataatteja, maissia, chiliä, quinoa sekä monia tuttuja ja tuntemattomia kasveja. Kotieläimiä olivat laamat, alpakat, marsut, kalkkunat ja jotkut vähän ankannäköiset linnut.

Kiersimme koko alueen ja kiipesimme korkealle, mistä näkyi hyvin alueen koko. Ylhäällä oli myös alue johon oli haudattu sen ajan ylimyksiä. Yksi hautakammio oli rekonstruoitu esittämään vanhaa hautalöydöstä. Arvohenkilön kuollessa oli tapana laittaa erilaisia uhrilahjoja vainajan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Joskus myös uhrattiin pieniä lapsia vainajan mukaan. Muutenkin ihmisuhrit olivat tavallisia. Oli suuri kunnia päästä ihmisuhriksi hyödyttämään koko yhteisöä. Vain ylhäiset kelpasivat uhreiksi. Limalaiset uskoivat kuoleman jälkeen elämään, joten kuolema oli vain siirtymä toiseen elämään.

Kierros oli mielenkiintoinen, mutta opas piti aika kovaa vauhtia, joten osa tarinoista jäi kuulematta kun piti ehtiä kuvaamaan kaikkea mielenkiintoista.

Kierroksen jälkeen poikkesimme alueen ravintolassa juomassa yhdet Pisco Sour juomat. Ravintola oli varsin täynnä lähinnä varakkaannäköisiä paikallisia perheitä. Oli sunnuntailounaan aika ja paikka näytti suositulta ruokapaikalta. Näkymät ravintolasta suoraan pyramidille olivat hienot. Olisi ollut kiva kokeilla paikan ruokaa, mutta ajankohta oli meille liian aikainen koska olimme istuneet niin pitkään aamiaisella.

Nora ja Pauliina lähtivät omille teilleen ja me lähdimme etsimään inkamarkkinoita. Markkinoita ei löytynyt siitä suunnasta missä oletimme niiden olevan, mutta noin 4 aikaan ohitimme opas Tinon mainostaman kanaravintolan, jonne piipahdimme syömään. Paikka oli varsin vilkas. Tarjoilijat yhtä lukuun ottamatta puhuivat vain espanjaa ja menut olivat vain espanjaksi. Saimme hieman englantia puhuvan tarjoilijan, jotta pääsimme tilaamaan ruoan. Bengt söi kanarullan Gordon bleu juustolla ja minä tilasin puolikkaan kanan bataattiranskalaisilla ja maissisalsalla. Samalla joimme ensimmäiset oluet koko matkalla. Kanat olivat tosi meheviä ja hyvin paistettuja. Paikka todella oli erinomainen kanaravintola. Hinnat myös olivat kohtuulliset. Kaksi kanaruokaa, oluet ja jälkiruoaksi isot suklaakakut jäätelöpallolla maksoivat vain sata solia eli noin reilu 30 euroa. Ja se suklaakakku oli aivan suussa sulava.

Ruuan jälkeen olikin aika kävellä rantaan katsomaan rantabulevardin menoa ja odottamaan auringonlaskua. Aurinko laskee noin 18.06 ja halusin olla kamera valmiina tallentamaan laskun eri vaiheet ja värisävyt.

Rantabulevardi oli aivan täynnä ihmisiä. Perheet olivat tulleet sinne viettämään aikaa samoin nuoriso. Siellä oli lapsia ja koiria, rakastavaisia kuvauttamassa itseään suutelevan patsaan luona ja erilaisia kaupustelijoita oli myymässä vaikka mitä ruusuista koruihin ja ilmapalloista jäätelöön.

Seurasimme myös jonkun aikaa liitovarjojen nousuja ja laskuja. Niemenkärki, mistä varjot lähtivät ja minne ne lennon jälkeen palasivat, oli varsin suosittu sunnuntai-iltana. Ihmiset jonottivat päästäkseen lennolle.

Kun aurinko lopulta laski ja viimeisestäkin pilkahduksesta oli kuva otettu, oli aika lähteä hotelliin.

Illalla 8 aikaan oli vielä yhteistapaaminen, jossa saimme ohjeet huomiseen kummitapaamiseen. Pakkasimme lahjat ja huomenna Kristiina saa kolme kassia - tuliaiset, ensikuun synttärilahjat ja joululahjat. Lisäksi viemme tuliaisia perheelle. Nyt ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan koko matkan kohokohtaa, oman kummilapsen tapaamista.

Tuliaiset:

Synttärilahja marraskuuksi: oloasu, pinkki, kaksiosainen, pusero ja housut

Tässä vielä kasseineen

Lahjoja muulle perheelle: kirja Suomesta, t-paitoja, paristoton lamppu (veivattava), muistikirja ja kynä-setti

Joulupaketti: 3 kirjaa, reppu ja kaleidoskooppi

Jalkapallo, pumppu ja varaneulat

Fotokirja meidän elämästä Kristiinalle, hyppynaru, puhallettava karttapallo

Kimble-peli, nalle ja askartelutarvikkeita

Askartelutarvikkeet: viidet kuviosakset, tavalliset sakset, kyniä, terotin, paperia, vihkoja

Lisäksi hankimme World Vision Perusta paikallisen repun täynnä koulutarvikkeita ja muuta hyödyllistä. Reppu oli ihana, pinkki ja täynnä tyttömäistä bling. blingiä. Sisältöä emme ehtineet tarkastamaan.

Ensimmäinen päivä Limassa

Lauantai 18.10.2014
Päivän fiilis: uuteen paikkaan tutustumista

Yö meni tosi hyvin nukkuen. Meidän huone on kolmannessa kerroksessa ja ikkunat ovat kadulle. Liikenne pauhaa läpi yön, mutta ensimmäisenä yönä olimme niin syvässä unessa, että mikään ääni ei tunkeutunut tajuntaan. Aamulla oli lähtö museolle klo 9, joten heräsimme noin 7 aikaan. Suihku ja aamupalalle. Hotellin aamiainen oli yllättävän runsas ja maittava. Otin ohuita sipsejä, joille oli currynväristä hapanimelää kastiketta. Erikoista, mutta oikein hyvää. Täytyy selvittää mitä kastike ja sipsit ovat. Muuten aamiainen koostui tuoreista hedelmistä; ananasta, verkko- ja vesimelonia, kiiviä, banaania. Lisäksi oli pikku sämpylöitä ja erilaisia leivonnaisia sekä tuttua munakokkelia ja erilaisia lihoja. Kahvinjuojat kehuivat kahvia, itse olen teenjuoja ja perulainen tee on tähän asti ollut lievä pettymys.

Rahanvaihtaja tuli hotelliin puoli yhdeksän aikaan ja saimme vaihdettua paikallista rahaa. Se tulikin tarpeeseen, koska emme ehtineet vaihtaa kentällä yhtään ja Euroopassa ei Perun valuuttaa myyty.

Klo 9 nousimme bussiin ja lähdimme paikallisoppaamme Tinon kanssa museokäynnille. Menimme Largo-museoon, jonka on perustanut rikkaaseen Largon sukuun kuulunut Rafael Largo Hoyle. Hän oli kiinnostunut Perun vanhasta kulttuurista ja halusi säilyttää vanhat esineet, joten hän osti pikkuhiljaa 30.000 esineen kokoelman. Hän rakennutti esineille oman talon Limaan ja siirsi koko kokoelman sinne perustaen näin museon, jossa on useita keramiikkaesineitä, hopeakoruja, seinävaatteita ja muita Perun historiaan liittyviä vanhoja esineitä.

Itse museorakennus on myös mielenkiintoinen. Se on rakennettu vanhan pyramidin päälle niin, että talon alin kerros on osa vanhaa pyramidia ja loppu talosta istuu siihen saumattomasti.  Pääovelle johtaa pitkä loiva käytävä, jonka varrella on paljon kukkia.


Myös talon sivulla on kaunis puutarha, jossa näytti olevan ravintola.

Vietimme pari tuntia museossa Tinon perässä hänen kertoessaan elävästi eri tavaroiden historiasta. Täytyy sanoa että esineet saavat ihan uuden merkityksen kun kuulee niistä tarinoita.

Museon jälkeen matka jatkui meren rannalle, jossa meille oli varattu lounas klo 13.00. Lounasravintola oli kauniissa ostoskeskuksessa, joka oli rakennettu rantatöyrääseen niin että se noudatteli rannan muotoa.  Ravintola oli ostoskeskuksen merenpuoleisessa sivustalla. Osa ravintolasta suorastaan roikkui meren yllä.  Näkymä oli todella henkeäsalpaava.

Lounas oli buffet, jossa oli tarjolla runsaasti erilaisia perulaisia ruokia.  Alkupalaksi löytyi mm. Chevicheä eli limenmehussa ja mausteissa raakakypsytettyä valkoista kalaa.  Myös salaattipöytä oli erikseen. Siitä sai koota mieleisensä annoksen.  

Pääruokana oli erilaisia lihapatoja, kanaa, kalaa ja osan meistä erittäin hyväksi kehumaa kalakeittoa. Itse maistoin mm. Paellaa.

Jälkiruokapöytiä oli kaksi ja ne olivat täynnä mitä erilaisempia pieniä annoksia.  Ongelma oli että kaikki näyttivät toinen toistaan herkullisemmilta, joten kaikkia oli pakko maistaa edes vähän. Lopputuloksena oli aivan liian täysi olo. Turhaan ei perulaista keittiötä kehuta maailman parhaaksi.

Lounaan jälkeen oli puolisen tuntia aikaa käydä ruokakaupassa ostamassa vesipulloja ja muuta juomista hotellin jääkaappiin. Hampaat on syytä pestä pullovedellä joten raahasimme isot vesipullot mukaamme.

Klo 15.00 bussi lähti takaisin hotellille. Oli edelleen aivan ähky olo joten menimme hetkeksi huoneeseen lepäämään - tai näin oli tarkoitus. Meidän oli tarkoitus lähteä iltakävelylle läheiseen puistoon, mutta runsas ruoka ja ehkä vielä aikaero +aikainen aamuherätys aiheutti yllättävän väsymyksen.  Bengt nukahti ensin ja minä päivittelin meidän matkapäiväkirjamme, mutta jonkun ajan kuluttua myös minua alkoi nukuttaa ja päätin vähän levätä.  Seuraava muistikuva olikin sitten ilta yhdeksän aikaan kun heräsin pesemään hampaat ja laittamaan yöpuvun.  Oli aika mennä oikeasti nukkumaan.

Lento Limaan

Perjantai 17.10.2014
Päivän fiilis: väsymys ja pitkät odotukset ja lennot

Helsinki-Vantaan lentoasema on perjantaiaamuna yllättävän vilkas paikka. Vaikka emme olleet nukkuneet koko yönä, niin vielä ei väsyttänyt yhtään. Kiireinen ja pitkä päivä vain tuntui jatkuvan loputtomiin. Onneksi kaikki stressi tuntui puuttuvan, koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja kaikki sujui hyvin. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo päivällä netissä, joten kävimme vain viemässä laukut baggage dropiin. Sitten turvatarkastus ja etsimään rahanvaihtoa, joka aukeaisi vasta 5.30. Soitin Noralle ja kerroin, että odotamme heitä jo portilla. Emme nähneet ketään porukoista, mutta ehkä olimme liiankin ajoissa liikkeellä.

Pari viikkoa sitten oli ollut yhteinen infotapaaminen kaikille kummimatkallelähtijöille. Näin muistaisimme osan ulkonäöltään. Kesti aika pitkään ennen kuin kaikki lähtijät olivat portilla.

Kone Amsterdamiin oli yllättävän pienen näköinen. Kolme penkkiä käytävän molemmin puolin. Meidän vieressä istui hollantilainen nainen, joka nukkui melkein koko matkan. Hyvä niin, koska siinä vaiheessa väsymys oli saanut meidät kiinni ja väsytti ihan turkasesti. Koneessa tarjottiin kolmioleivät ja teetä/kahvia/mehua. Join mehu ja torkuin lähes koko 2,5 tunnin matkan Amsterdamiin. Leivän laitoin laukkuun, jos iskee nälkä jossain vaiheessa.

Amsterdamissa oli edessä 4 tunnin odotus ennen seuraavaa lentoa. Ensin oli hyvä käydä vähän virkistäytymässä ja heittää vettä silmiin, jotta herää ihmisten ilmoille. Mutta sitten aamupalalle. Terminaalin keskellä oli iso kahvila, jossa oli tarjolla tuoreita täytettyjä patonkeja, Panineita, muffineita, kakunpaloja ja muita herkkuja. Lisäksi siellä puristettiin tuoretta mehua hedelmistä. Otin ison kiivi-appelsiinimehu, joka oli hyvää pikkupatonkini kanssa. Hinnat tosin eivät olleet kovin pienet, tuoreesta sai maksaa.

Jos aamupalaan sai venytettyä tunnin, niin silti oli 3 tuntia jäljellä. Ei muuta kuin shoppailemaan. Kiersimme myymälöitä ja kuolasin hetken isojen suklaakasojen luona ja ihailin kauniita käsintehtyjä konvehteja suklaapuodissa. Sitten hajuvesiä nuuhkimaan. Bengt katosi siksi aikaa elektroniikkaliikkeeseen. Kosmetiikka ei ollut Schipholin-kentällä mitenkään edullista joten jätin suosiolla tuliaistenoston Peruun. Bengt oli löytänyt niskatyynyn pitkää lentoa varten.

Lopulta oli aika lähteä etsimään porttia, joka oli yllättävän kaukana. Sitten jonotettiin läpi turvatarkastuksen, joka olikin aika tiukka. Ei riittänyt, että laittoi kaikki kamat läpivalaisuun ja meni seisomaan kädet pystyssä skannauskoppiin, vaan piti vielä skannauksen jälkeen riisua lenkkarit, jotka toinen virkailija tutki, toisen tehdessä tarkastuksen käsin nilkkoihini. Löysälahkeiset housut olivat epäilyttävät.

Portilla jonotettiin lipuntarkastukseen ja koneeseen. Kaikilla tuntui olevan kiire sisälle, koska virkailijoiden kuulutuksia istua paikallaan ja odottaa vuoroaan ei kuunneltu vaan kaikki jonottivat ja yrittivät sisälle. Virkailijat jaksoivat pidätellä joukkoa ja päästävät sisälle ensiluokan matkustajat sekä pienten lasten perheet. Kun kuulutettiin viimeisten rivien matkustajat, kiersimme lähemmäs. Aluksi virkailijat päästivät vain oikeat riviläiset, mutta lopulta luopuivat ja kaikki saivat tungeksia sisään. Pääsimme koneeseen takapaikoillemme hallitussa kaaoksessa. Kone oli iso ja tilaa oli hyvin. Koko ryhmämme istui lähekkäin, joten pääsi vähän näkemään matkaseuruetta. Koneessa oli kolme penkkiriviä reunustoilla ja 4 keskellä. Istuin ikkunan vieressä, jossa oli hyvä nojata ikkunaan kun nukkui ja Perua lähestyttäessä näki maisemia, mm Amazon joen ja Andien-vuoriston.

Lento Amsterdamista Peruun kesti 12 tuntia ja jostain syystä matka tuntui todella pitkältä. Olemme lentäneet pitkiä matkoja aiemminkin mm. viime jouluna Intiaan, mutta nyt aika kului tosi hitaasti vaikka torkuimme paljon. Ehkä se johtui siitä että kyseessä oli päivälento ja vuorokausirytmi oli sekaisin yön jälkeen. Olin varautunut lentoon lataamalla kirjoja tablettiini, mukana oli myös ristikoita ja lennolla oli katsottavissa leffoja ja tv-sarjoja. Vaikka katsoin yhden leffan ja kuuntelin 2,5 tuntia äänikirjaa, ei aika kulunut. Välillä nukuttiin hetki ja saatiin ruokaa ja juomaa, mutta lento tuntui todella pitkältä. KLM oli lentoyhtiönä hyvä; palvelu oli hyvää, ruoka maistuvaa ja istuintilat kohtuulliset pitkää lentoa ajatellen. Näyttöruutu oli pieni ja leffaa oli haastava seurata kun se näkyi hieman huonosti. Siksi en jaksanut katsoa kuin yhden leffan. Muuten olisi voinut tappaa aikaa useammalla leffalla.

Kun aloimme lähestyä Perua, aloin etsimään maamerkkejä ja odottamaan ensimmäistä näkymää millaiseen maahan olemme menossa. Kone seurasi Andien vuoristoa ja otin muutaman kuvan ikkunasta. Aurinko oli juuri laskemassa kun lähestyimme lentokenttää. Otin kuvia auringonlaskusta mereen. Laskeutuessa katselin maata joka oli yllättävän kuivaa ja karua, pelkkää hiekkaa ja kallioita, vaikka meri oli ihan vieressä. Olin luullut, että rannikolla olisi vehreää.

Kone laskeutui pehmeästi aikataulussa. Sitten purkauduimme ulos ja kokoonnuimme käytävään odottamaan, että kaikki olivat paikalla. Menimme yhdessä passintarkastukseen ja sitten odottamaan matkalaukkuja. Täytyy sanoa että tullimuodollisuudet menivät yllättävän nopeasti ottaen huomioon, että meitä oli iso koneellinen ja passintarkastukseen liittyi maahantulokorttien tarkastus ja leimaus. Matkalaukkuja joutuikin sitten odottamaan tovin. Kun kaikki olivat saaneet laukkunsa, menimme läpi tullista ja paikallisoppaamme Tino odotti meitä. Tarkistus, että ryhmä on kasassa ja kohti bussia.

Vasemmalla Tino juttelee Pauliinan ja Noran kanssa

Bussissa Tino esitteli itsensä ja kertoi tarinoita Perusta sekä seuraavan päivän ohjelmasta. Meillä olisi pitänyt olla kaupunkikierros, mutta Limassa oli juuri lauantaina iso uskonnollinen kulkue, johon osallistui noin miljoona ihmistä, joten keskusta olisi suljettu liikenteeltä. Kaupunkikierros tehtäisiin viimeisenä päivänä. Sen sijaan meille oli järjestetty museokierros Largo-museoon, jossa kuulisimme Perun historiaa. Sitten olisi yhteinen lounas ja loppupäivä vapaata.

Hotelliin oli noin puolesta tunnista reiluun tuntiin ajomatka. Olimme hotellissa noin puoli 9 aikaan ja saimme huoneemme, kunhan kaikki jättivät passinsa respaan tarkastusta varten. Huone oli kadulle päin kolmannessa kerroksessa. Ihan siisti ja kohtuullisen kokoinen, ei iso, mutta mahtui liikkumaan vaikka joutui levittämään matkalaukut lattialle. Kaappitilaa ei ollut kuin takeille, eli laukut jäivät purkamatta. Täytyy elää suoraan matkalaukusta. Kylppäri oli tilava ja sinne sai toilettitavarat hyvin esille. Sänky näytti hyvältä. Ei muuta kuin suihkuun ja pyjama päälle. Oli ihana käydä suihkussa ja pestä tukkansa. Olo oli aika nuutunut kun oli ollut puolitoista vuorokautta samoissa vaatteissa.

Iltapalaksi syötiin minun ensimmäiseltä lennolta raahaamani kolmioleipä ja minibaarista olut. Sitten hammaspesu ja sänkyyn. Patja tuntui hyvältä ja niin tuntui koko sänky. Vaikka kello ei ollut varmaan kymmentäkään niin uni tuli tosi helposti. Ensimmäinen päivä oli ohi.

Ennen matkaa

Torstai 16.10.2014

Päivän fiilis: viime hetken paniikki töistä ja lähtövalmisteluista, mutta samalla innostunut odotus

Nyt se tapahtuu. Kauan odotettu kummimatka Peruun tapaamaan meidän kummilasta alkaa.

Mikään tässä matkassa ei ole kovin tavanomaista. Edes aamu ei ollut tavallinen. Bengt lähti aamulla aikaisin töihin, sillä työmatkalla hän piipahti Ylen aamuradiossa kertomassa meidän matkasta. Minä jäin vielä aamulla nukkumaan, mutta 7 aikaan hätkähdin hereille ja mietin hetken, että kohta Bengt on radiossa ja minä en tiedä missä meidän radio on!

Linkki haastatteluun.

En koskaan kuuntele radiota muualla kuin autossa ja mietin, että pitäisikö lähteä autoon istumaan ja kuuntelemaan haastattelua. Jäin kuitenkin sänkyyn miettimään miten tehokkaimmin käytän aikani, koska tekemistä on vaikka kuinka ja vielä pitäisi ehtiä pakkaamaan. Ei muuta kuin ylös ja päivän työt käyntiin.

Aamupäivä hurahti töiden kanssa ja iltapäivällä olin tapaamisessa Pasilassa, joten olin sopinut Bengtin kanssa treffit ja kyydin kotiin. Autossa puimme tilannetta ja totesimme, että aika ei riitä, jos pitäisi ehtiä illalla nukkumaan ja lähtö kentälle on aamulla 4 jälkeen. Niinpä päätimme, että tänä yönä emme nuku vaan tehdään työt rauhassa loppuun, pakataan ja lähdetään ajoissa kentällä. Oli tosi huojentavaa, kun ei tarvinnut hosua vaan oli mahdollista käyttää nukkumisen sijaan nekin tunnit hyödyksi.

Pikaisen purilaisaterian jälkeen Bengt lähti takaisin töihin lopettelemaan oman työurakkansa ja minä jäin jatkamaan hommiani. Sain työni iltakymmenen jälkeen siihen malliin, että pääsin lopultakin ajattelemaan itse matkaa.

Olimme ostaneet kummitytöllemme paljon lahjoja. Osa oli jouluksi, osa synttärilahjaksi marraskuuhun ja osa tuliaisiksi. Otimme käärepaperia ja teippiä mukaan, koska sunnuntaina meillä on Limassa vapaapäivä ja ehdimme pakkaamaan lahjat. Lisäksi oli parempi paketoida perillä, etteivät paketit ruttaannu matkalaukussa. Aloitimme pakkaamisen siis lahjoista. Ne täyttivät matkalaukun toisen puolen täysin. Toiselle puolelle tulivat vaatteet.

Kaikki paidat ovat tällä reissulla ohuita urheilupaitoja, joita on helppo pestä ja jotka eivät rutistu. Lisäksi ne ovat erittäin kevyitä. Lisäksi farkut ja pari fleeciä. Vaatteiden valinnassa ongelmana oli se, että olisimme Perussa kahdessa täysin erilaisessa ilmastossa. Alussa lämpimässä rannikkoilmassa Limassa ja sitten viikko vuoristossa, jossa on viileää ja jossa tulee ajoittain vettä. Tarvittaisiin siis vettäpitävä takki. Myös kengät piti olla järkevät eli lenkkarit yleiskengiksi ja urheilusandaalit, jos tarvitaan kevyempää kenkää. Ja ok, myönnetään - en nyt voi lähteä ilman yksiä korkkareita, joten sellaiset järkevät avokkaat, joista tiedän, ettei tule rakkoja ja jotka sopivat sekä farkkujen että hameen kanssa, tuli kenkäpussiin mukaan.

Sitten ei muuta kuin pesukamat, kasa lääkkeitä ja kamerat, kännyt ja tabletit mukaan molemmille latureineen.

Laukut painoivat noin 17 kg molemmat, joten olin oikein ylpeä tällä kertaa onnistuneista valinnoista. Vaikka matkustamme paljon, niin pakkaaminen on taitolaji. Useimmiten tulee varsinkin kiireessä pakattua ylimääräistä just in case....

Lentokentällä piti olla klo 5. Lähdimme matkaan 4 aikaan, joten kiirettä ei ollut kun matka näin aamuyöstä taittui 20 minuutissa. Aamu oli kirpakka ja hämärässä ei vastaan tullut kuin muutama taksi.

Olemme matkalla!