Ensimmäinen hankepäivä: El Salvador
20.10.2014
Pysähdyimme World Visionin aluetoimistolla. Toimiston
seinällä olevalta kartalta näkyi aluekehitysohjelman kolme aluetta, asukkaita
yhteensä 20 000, lapsia joilla kummeja n. 1500. Työntekijöitä 10.
1. vierailukohde: Koulu nimeltään Colegio San
José Obrero
Rehtori: Edwin Medina (piti puheen koulun yläkerrassa)
-
Pääsette näkemään kuinka työskennellään,
vaikkakin vain pienen osan siitä. Tervetuloa ja toivottavasti nautitte
olostanne
-
Koulussa on kahden ikäryhmän oppilaita: 3-5
vuotiaat (esikoulu) sekä 6-12 vuotiaat (alakoulu).
-
Koulu toiminut 7 vuotta josta on tehnyt 5 vuotta
yhteistyötä WV:n kanssa lasten aseman parantamiseksi
-
Luetun ymmärtämisen parantaminen tärkeintä, Peru
tällä hetkellä PISA-tutkimuksen viimeinen.
-
WV on auttanut kehittämään opettajien
opetustaitoja ja opetusmateriaaleja
-
Koulun tulokset puhuvat puolestaan: lasten
lukutaito on parantunut hyvin verrattuna koko Liman alueeseen, sijoitukset
koulujen välisissä vertailuissa parantuneet selvästi
-
Yritteliäisyys oman yrittäjyyden kautta: työpaja,
jossa tehdään leivonnaisia ja kehitetään sosiaalisia taitoja.
-
Alueella on paljon väkivaltaa ja lasten
kaltoinkohtelua (kodeissa ja kaduilla), opetuksen kautta näytetään kuinka lapset
voivat selvittää tilanteita rauhanomaisesti, ei väkivallalla
-
Toivomme, että jonain päivänä koulutuksen taso
on yhtä hyvä kuin Suomessa
Vierailu 5. luokalle: Opettaja Marisol; lapset näyttävät
millaisia oppimistapoja heillä on:
-
Andersson (ensimmäinen esittelijä):
·
Esitteli alleviivaustekniikan, jossa
alleviivataan oleelliset kohdat luetusta sadusta tai tarinasta. Sen jälkeen
opettaja kysyy useita kysymyksiä siitä, mikä oli tarinassa oleellista. Anderssonin
mukaan tätä tekniikkaa opetellaan, koska yläkoulussa tullaan tarvitsemaan
tällaista erottelutaitoa.
·
Esitteli kiertävän kirjakärryn, joka siirtyy
luokasta toiseen joka kuukausi ja jossa on erilaisia kirjoja, kuten
yleiskirjallisuutta, Raamattu, Technirama (autojen tekniikkaa). Anderssonin
mielikirja on La Cabaña de tio Tom.
-
Ariana (toinen esittelijä, tyttö):
·
Esitteli kiertävän repun eli reissurepun (La
bolsa Viajera), joka sisältää kirjoja ja kertomuksia. Repussa on lista ja
aikataulu perheistä, joissa reppu kiertää. Perhe, jossa reissureppu on käynyt,
lahjoittaa reppuun aina uuden kirjan. Kun reppu tulee omaan kotiin, oppilas
valitsee sieltä itseään miellyttävän kirja, jota luetaan yksin tai perheen
kanssa. Kun kirja on luettu, siitä tehdään tiivistelmä, johon voi liittää
mukaan myös piirustuksia. Myös vanhemmat kirjoittavat omat kommenttinsa
kirjasta. Arianan mukaan kirjoja luetaan mielellään ja kivointa on, kun lukemisen
ansiosta perhe viettää aikaa yhdessä.
-
Reschel (poika, joka kertoi todella tarkasti
kirjoista):
·
Joka kuukausi luetaan koulussa yksi kirja.
Kertoi mm. kirjasta jossa kiusataan Pacoa. Esitteli yhteensä kolme kirjaa ja
kirjailijaa.
-
Lapset lauloivat meille ja heiluttivat Suomen
lippuja
Kotitalousluokka (lapset olivat tekemässä ananaskakkua ja
laittamassa sitä uuniin): Lapset tekevät leivonnaisia ja myyvät niitä koulun
pihalla olevassa kojussa. He oppivat leipomisen ohessa myös sosiaalisia
taitoja. Luokassa on kaksi opettajaa, toinen opettaa leivontataitoja ja toinen
pedagogiikkaa.
-
Christofer kertoi, kuinka kavereiden kanssa
tehdään yhdessä kakkua ja mitä aineita ja missä järjestyksessä ne tulevat
taikinaan
-
Rehtorin kysymys lapsille: ”Mitä muuta opitte
kuin leivontataitoja?” Lasten vastaukset: ”Ystävyyttä, yhteistyötä,
toverillisuutta, yhteisiä sääntöjä (mm. pitää käyttää hattua kun leipoo, pitää
pestä kädet, jakautumista kahteen ryhmään) ohjeiden kuuntelemista ja
noudattamista.”
-
Rehtori kertoi, että luokkahuoneen materiaalit
ovat kierrätystavaraa/käytettyjä ja saatu lasten vanhemmilta lahjoituksina.
-
Opettaja sanoi, että tuotteiden myymisestä
tulevat tulot käytetään uusien materiaalien (leivontatuotteet) hankintaan ja
luokan ylläpitoon.
-
Kun luokassa on tehty leipomukset, tehdään
työhön liittyvä analyysi (mm. tänään kyseltiin, mitkä ovat miesten tai naisten
töitä).
-
Rahankeräämistapa (leivosten teko ja myynti)
opettaa lapsille yritteliäisyyttä pienestä pitäen.
-
Tärkeää on myös se, että lapset oppivat tekemään
ja olemaan yhdessä ja heillä on hauskaa.
-
Opetusta järjestetään 1krt/vko ja siihen
osallistuvat sekä pienet ja isot koulun oppilaat. Oppilaat jaetaan kahteen
ryhmään, joista toiset leipovat yläkerran tilassa ja alakerrassa tehdään muita
juttuja. Leivontaluokkaan lapset pääsevät siis joka toinen viikko.
-
Koulussa on 14 erilaista työpajaa (leipominen,
kortit, paperityöpaja jne.). Eri-ikäiset lapset valmistavat erilaisia
tuotteita.
-
Luokassa järjestetään vapaaehtoisten voimin iltaisin
työpajoja, joissa opetetaan samoja taitoja lapsille. Lapset tekevät silloin tuotteita itselleen. He
voivat hyödyttää oppimaansa myöhemmin elämässään ja ryhtyä esimerkiksi
yrittäjiksi. Työpajan tarkoituksena on myös antaa lapsille iltaisin mielekästä
tekemistä, etteivät he tekemisen puutteessa ajaudu jengeihin.
2.
Kummilasten tapaaminen
-
Tila jossa tapasimme, oli hienosti lapsien ja
vapaaehtoisten koristama
-
Alkuun opettelimme tuntemaan toisiamme paremmin
leikin kautta. Kilpailimme lasten lempileikeissä. Jakauduimme neljään ryhmään
väreittäin (vihreä, keltainen, punainen, sininen)
Pelien jälkeen söimme ravintolassa. Lapset vanhempineen olivat mukana ja
kummit saivat jo lounaalla keskustella heidän kanssaan. Sen jälkeen kummit ja
lapset perheineen palasivat viettämään aikaa lasten kanssa.
3.
Vierailu
nuorten ryhmään ” Cambiando Vidas” eli Muutetaan elämää
(Lounaan jälkeen omaa ohjelmaa Mosoq Ayllun kummeille
jolloin menimme tutustumaan tämän nuorisoryhmän toimintaan)
Ryhmätoiminta on alkanut World Visionin aloitteesta. Tällä
hetkellä ryhmään kuuluu 35 jäsentä, jotka ovat iältään 13 vuotta tai sitä
vanhempia. Ryhmässä on jopa seitsemän vuotta toimineita nuoria. Kokoontuvat
perjantaisin samassa paikassa. Asuinalueella ongelmana on mm. alkoholismi ja
jengiytyminen.
-
Ryhmän tavoitteena on levittää tietoa sinne
missä sitä ei vielä ole:
o
tietoa perheille, nyt tavoitettu jo 250
perhettä. Tilaisuuksissa voivat ovat yhdessä sekä nuoret että heidän
vanhempansa. Vanhempien ei tarvitse olla epätietoisuudessa siitä, missä nuoret
aikaansa viettävät.
o
tietoa nuorille heitä koskettavista tärkeistä
asioista.
-
Lisäksi tavoitteena on, että jokaiselle nuorelle
löytyy oma elämänsuunta ja suunnitelma.
Toimintatavat: 1) Järjestöstä tiedottaminen yhteisössä oleville muille
nuorille 2) Jäsenet ovat saaneet koulutusta esim. seuraavista aiheista kuten
hiv-aids, elämäntaidot, päätöksenteko.
3) Ryhmällä on hallitus, joka edustaa ryhmää virallisesti sillä ryhmällä
on toiminnalleen kunnanhallituksen hyväksyntä. Hyväksynnän johdosta ryhmällä on
mahdollisuus tulla kutsutuksi alueen eri tapahtumiin. Lisäksi se mahdollistaa
paremmin ryhmän asioista kertomisen muille alueen nuorille.
4) Asioita edistetään päättäväisesti, jotta ryhmäläiset voivat voimaantua
itse ja voimaannuttaa muita olemaan mukana työssä.
5) Ryhmä osallistuu erilaisiin kampanjoihin ja tilaisuuksiin jossa voi
tuoda nuorille tärkeitä asioita esille muille nuorille, esimerkiksi pelien,
musiikin, tanssin kautta tai jakamalla esitteitä. Ryhmäläiset jakavat tietoa
myös ovelta ovelle.
Haasteita tehokkaalle toiminnalle tuo se, että osalla jäsenistä on myös muita
velvollisuuksia kuten opiskelu tai työ. Aikatauluja on joskus vaikea sovittaa
yhteen ja yhteistä kokoontumisaikaa on hankala löytää.
Tukijoina ryhmälle
-
Impares, teemana myönteinen seksuaalisuus: aids/
hiv-työ, päätöksenteko, omanarvontunto
-
Unacoin, uusi tukija, joka rahoittaa tapahtumia
joissa ryhmä voi tuoda asioitaan esille.
-
Ryhmä on avoin uusille nuorille, joita tulee
myös muista yhteisöistä. Ryhmäläiset ovat ystäviä ja kaveriporukka toisilleen.
-
Ryhmä on otettu vastaan yhteisössään hyvin,
kannustavasti.
-
Ryhmä pyrkii lähestymään nuoria heitä
koskettavilla ja ymmärrettävillä keinoilla, esim. tanssin avulla. Nuoret
lähtevät paremmin mukaan heitä kiinnostavaan toimintaan. Aiemmin ryhmällä oli
myös teatteriesityksiä, mutta ne lopetettiin koska ne vetivät paikalle
ainoastaan pieniä lapsia.
-
Pelit, joita ryhmä käyttää tiedon ja innostuksen
levittämisessä apunaan, lisäävät tietoa mm. seksistä, sukupuolitaudeista,
aidsista, rakkaudesta ja opiskelusta.
-
Ryhmän jäsenet ovat lähestyneet joitakin
jengiläisiä ja osa ongelmanuorista on päässyt eroon aineiden käytöstä. Aluksi
ryhmän jäseniä pelotti mennä jengien luo.
Jengiläiset ovat joskus mukana eri tapahtumissa osallistumassa. Yhteisö
toivoo, että vastaavia ryhmiä olisi nuorille enemmän. Yhteisön johtajat ovat nähneet,
että ryhmän toiminta on saanut aikaan hyviä muutoksia nuorissa.
Toinen hankepäivä: El Salvador 21.10.2014
1. Vierailu Villa Lourdesin yhteisön
esikoulussa nimeltä Centro Educativo Inicial ”Villa Lourdes”
-
Sijaitsi korkealla kukkuloilla
-
Herra
Olger Bautista (Dirigente de AH. Villa Lourdes) toivotti meidät tervetulleeksi
ja kiitti kummeja; kummien tuella ei auteta vain yhtä lasta vaan koko yhteisöä
– ”olette koko yhteisön kummeja”.
-
Kummien tuki on mahdollistanut merkittäviä
edistysaskeleita. Kummeja on ollut kahdeksan vuoden ajan, ja se on auttanut
enemmän yhteisöä enemmän kuin mikään muu.
-
Yhteisö ei ollut aiemmin organisoitunut, joten
asioita ei saatu edistettyä.
-
WV:n tuella yhteisöä on kapasitoitu (vahvistettu
osaamista, koulutettu) sekä kummiudesta että koko yhteisön elinolojen
edistämisestä.
-
Suurin tarve oli kehittää terveyttä ja
koulutusta. Yhteisöjohtaja teki toimintasuunnitelman näiden asioiden
kohentamisesta.
-
Alueella oli paljon anemiaa ja aliravitsemusta,
koska äideillä ei ollut riittävästi tietoa.
-
Alueelle on saatu terveyspiste (terveysmoduuli,
tehty WV:n eli kummien tuella, avautunut 2013, käytetty n. 7000 euroa kummien
lahjoituksia). Aiemmin äidit juotuivat kävelemään pitkän matkan alas rinnettä
terveysasemalle. Vaikka he olisivat lähteneet terveysasemalle aikaisin aamulla,
he eivät aina päässeet hoitoon.
-
Terveysvapaaehtoiset eli ”promotorat”
tarkistavat säännöllisesti perheiden tilanteet. Vapaaehtoiset on koulutettu
tehtäväänsä. Yhteisö on jaettu neljään alueeseen. Jokaisella alueella on oma
vapaaehtoinen terveystyöntekijänsä, joka vastaa alueestaan. Paikalliset
vapaaehtoiset tuntevat oman alueensa sekä alueensa lapset parhaiten.
-
Kansalaisvaikuttamisella myös valtio on saatu mukaan
osallistumaan sekä alueen terveys- että koulutusasioihin.
-
WV:n tuella rakennettu myös esikoulu (jossa
vierailimme)
-
Anekdootti: Kun alueelle oli saatu WV:n tuella
rakennettu esikoulu, oli yhteisöjohtaja huolissaan siitä, että siellä ei ollut
mitään materiaaleja (pöytiä ja tuoleja) ja koulun avajaiset lähestyivät. Hän sai
WV:n toimistosta puhelun, joka koski kummin lahjoitusta. Ensin hän luuli, että
lapsi on sairas, mutta sitten ymmärsi, että kummi oli tehnyt lahjoituksen,
jonka voisi käyttää koko yhteisön lapsien hyväksi. Häneltä kysyttiin
mielipidettä siitä mihin raha käytettäisiin. Hän helpottui, kun tiesi että
rahan voi käyttää pöytien, tuolien ja materiaalien hankkimiseen ja koulu voitaisiin
avata. ”Minä huolehdin paljon tästä asiasta (koulun avaaminen ilman
materiaaleja), mutta ehkä Jumala yritti sanoa minulle, että älä huolehdi, asiat
järjestyvät. Ja asiat järjestyivät hienosti”.
-
Via Lourdesin ympäristössä on 10 aluetta, joilla
ei ole kummilapsia. Mutta kummiprojektin ansiosta myös näiden alueiden lapset
voivat käyttää Villa Lourdesissa olevia palveluita.
-
Yhteisöjohtaja sanoi, että häntä ilostuttaa nähdä
alueen onnellisia lapsia, jotka opiskelevat koulussa ja raskaana olevia naisia,
jotka pääsevät alueella olevaan terveysmoduuliin.
-
Hän kertoi, että kummit ovat moottoreita, jotka
kannustavat muitakin toimimaan.
-
Yhteisö on World Visionin tavoitteiden
mukaisesti aktiivinen lähestymään myös muita toimijoita, jotta alue voisi
kehittyä lisää.
-
Lukuja: Villa Lourdesissa 85 perhettä (perhe = vähintään
kolme henkeä), ympäröivillä 10 alueella 400 perhettä, yhteensä 4000 taloutta,
12 000 -15 000 ihmistä.
-
Kysymys ja vastaus: Terveysmoduulissa tehdään
perhesuunnittelua (ehkäisy) ja se on yksi terveystyön keskeisiä
toimintamuotoja.
2. Perhevierailut
Jakauduimme kahteen perheeseen. Toisessa kaksi
kehitysvammaista lasta, tästä vierailusta ei muistiinpanoja. Toisessa oli yksi
lyhytkasvuinen tytär, vain tästä vierailusta muistiinpanot.
ROSITAN PERHE
-
Isä, äiti (Rosa) ja tytär Rosita.
-
Tytär on lyhytkasvuinen. Perhe osallistui WV:n
terveyskampanjaan, koska Rositalla terveysongelmia. Oli World Visionin seurannassa,
sai vitamiineja ja lääkkeitä joita tarvitsi.
-
Rositalla on kummi Suomessa.
-
Nyt Rosita osallistuu nuorten ryhmään (Club de
Amigos), hän on käynyt ryhmässä kaksi vuotta. Ryhmässä Rositan itsetunto on
kasvanut ja hän on saanut tilaisuuden olla sosiaalinen. Ryhmätapaamisissa leikitään, pelataan. Rosita
on saanut siellä ystäviä.
-
Ennen Rositalla ei ollut ystäviä tai
mahdollisuutta olla lasten kanssa. Isä kertoo: ”Olin huolissani, kun Rosita oli
muiden lasten joukossa. Äidin piti olla aina läsnä, etteivät muut lapset kiusaisi
Rositaa. Nyt Rosita on paljon itsevarmempi ja itsenäisempi.”
-
Isä on taksikuski ja äiti ompelija (ompelee
kotona vaatteita). Rositalla on 18-vuotias sisar Stefanie, joka käy töissä.
Ovat asuneet nykyisessä asunnossaan 14 vuotta, ovat Limasta kotoisin, myös
isovanhemmat asuvat Limassa, mutta eri alueella.
-
Rositan lempiaine on englanti ja hän haluaa
isona lääkäriksi.
-
Rositan päivä: 7:30 lähtee kouluun taksilla (ei
pysty kävelemään pitkiä matkoja), sisar lähtee töihin klo 8 ja äiti jää kotiin
ompelemaan. Rosita tulee klo 13 koulusta kotiin, usein isä hakee hänet ja he syövät
yhdessä lounaan kotona ennen kuin isä menee takaisin töihin. Lounaan jälkeen
Rosita tekee koulutyöt. Jos on koekausi, Rosita menee vielä takaisin kouluun
tekemään lisätehtäviä. Muutoin hän viettää läksyjen jälkeen aikaansa kavereiden
kanssa tai katsellen telkkaria. Äiti sanoo, että Rosita pitää todella paljon
TV:n katselusta, mutta Rosita korjasi, että vain jos tulee hyvää ohjelmaa. Klo
21 Rosita menee nukkumaan.
-
Vierailusta jäi hyvä mieli. Elämä
lyhytkasvuisena slummissa on varmasti vaikeaa, mutta Rosita ja hänen
perheenjäsenensä vaikuttivat tasapainoisilta ja tyytyväisiltä. Kävi selväksi,
että lastenkerholla on ollut merkittävä vaikutus Rositan tyytyväisyyteen ja
iloisuuteen. Ja vanhempien rakkaus tytärtään kohtaan näkyi selvästi. Rosita oli
napakka tyttö, vaikka alussa vähän aristelikin.
3. Vierailu yläkoulussa
-
Lapset odottaneet vierailua koko viikon ja
valmistelleet kolme eri ohjelmaa, joista ehdimme tutustua kahteen
-
Nokkahuiluryhmän kolme esitystä.
-
Leivontanäyttelyssä oli useampi eri ryhmä
esittelemässä tuotteitaan (mm. erilaisia suklaakarkkeja ja -leivonnaisia, empanadoja).
Toimintamuoto opettaa lapsille taitoja, joita voivat käyttää myöhemmin
hyväkseen esim. ammatin saamisessa. Kaikilla ei ole tilaisuutta muihin
ammattiopintoihin ja tällainen yrittäjyys voi olla tulevaisuuden mahdollisuus.
Lapset voivat opettaa taitojaan myös muille perheenjäsenilleen, jotka myös hyötyvät
niistä. Konkreettisten leivontataitojen ohella lapset oppivat yrittäjyystaitoja
ja oman elämän suunnittelua. Kun suunnitellaan leivonnaisten tekoa, tekevät
lapset myös kustannuslaskelman, jotta he tietävät, millä hinnalla leivonnaiset
kannattaa myydä jotta niistä jää voittoa. Lisäksi toiminnassa huomioidaan
erilaisia teemoja, esimerkiksi ympäristöasioita. WV:n rooli on ollut
yrittäjyyden sitominen nuorten omaan elämänsuunnitelmaan / henkilökohtaiseen tulevaisuudensuunnitelmaan
(life skills). WV on ollut mukana
toiminnassa tämän vuoden ajan, aikaisemmin tuettiin koulun vanhempainryhmää.
-
4-5 -luokkalaiset myyvät leivonnaisia koulun
alueella ja koululaisten vanhemmille, mutta eivät koulun ulkopuolella, koska se
vaatisi valtion lupia ja ”hygieniapassia” on vaikea saada.
-
Jokaisella luokka-asteella on oma oppimismoduuli
ja leipomisessa edetään taitojen kehittymisen myötä aina haastavampiin
leivonnaisiin (1-2 luokkaa teoriaa, 3 lk suklaajuttuja, 4 lk leivonnaisia, 5 lk
ruokatarvikkeiden teollistaminen ja maitotuotteet).
-
Koulutuksesta yleensä: ylä-aste loppuu 16-17 -vuotiaana.
Sen jälkeen suurin osa lapsista menee töihin (70 %) tienatakseen rahaa joko elämiseen
tai koulun jatkamiseen. Julkiseen yliopistoon on erittäin vaikea päästä ja se
ei onnistu ilman preppauskurssia, joka on maksullinen. Maksullisia
ammattikouluja ja yliopistoja on paljon, mutta niiden tasot ja hinnat
vaihtelevat. Jos huonosti käy, maksaa perhe vähistä varoistaan (tai lapsen
työnteolla) pääsyn yksityiseen yliopistoon, mutta tutkinto ei takaa työtä,
koska opintojen taso ei välttämättä ole riittävä. Ammattikoulu 100-800 solia/kk.
4.
Ravitsemusohjelma
-
paikkana jälleen Colegio San José Obrero
-
Koululla järjestetään koulutustilaisuuksia
vanhemmille, jotta he osaisivat valmistaa tasapainoista ja terveellistä
ravintoa, jossa on rautaa, vitamiineja ja proteiineja.
-
Ensin osallistutaan koulutustilaisuuksiin ja
lopuksi näytetään kädestä pitäen, miten tehdään terveellistä ruokaa.
-
Vapaaehtoinen kertoo näyttävänsä meille seuraavat
asiat
·
Käsien pesu
·
Ruuanvalmistusnäytös, jossa raaka-aineena on
veri
·
Äitien lupaus käyttää opittuja asioita kotona
·
Lopuksi maistellaan tehtyjä ruokia
-
Ensin vapaaehtoinen opetti, miten kädet pestään.
Lapset näyttivät samoja taitojaan. Kummeista Ella harjoitteli pesemään käsiään
ohjeiden mukaan.
-
Alueella on paljon aneemisia lapsia, siksi
käytetään ruuan valmistuksessa verta. Kanan veri edullista, kilo verta maksaa
vain yhden solen.
-
Äidit valmistivat erilaisia herkullisia ruokia. Esim.
ruoka, jossa esikeitettyä verta, herneitä, porkkanaa, sipulia, valkosipulia
& tomaattia paistetaan öljyssä ja seos laitetaan kasvin sisään (emme tiedä
kasvin nimeä). Jälkiruoaksi oli verivanukasta (moussea) ja verihyytelöä.
-
Äideillä oli ollut kilpailu herkullisista
terveellisen ruuan resepteistä. Nyt esittelyssä kilpailun voittaneiden äitien
reseptit. Lapsia voi olla vaikea saada
syömään veriruokia, mutta herkulliset reseptit auttavat asiaa.
-
Tässä yhteisössä on 92 lasta, joilla anemia (37
% lapsista anemia). Vanhemmat ovat keskustelleet viranomaisten kanssa mitä
tehdä.
-
Miesvapaaehtoinen kertoi, että on tärkeää saada
lapset syömään terveellisesti. Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, lapset eivät
syö riittävän terveellisesti. Myös ylipaino voi olla ongelma. Lasten pitää
syödä myös vihanneksia ja hedelmiä. Taistelu anemiaa vastaan on hidasta ja
siksi työpajoja tulee järjestää jatkuvasti. Anemian ehkäisy kestää ja vie
aikaa. Hän puhui myös machismosta ja kertoi, että monet äidit suovat pojilleen
parempaa ruokaa ja parempia koulutusmahdollisuuksia kuin tytöille. Äidit
ajattelevat, että pojat pitävät vanhemmistaan huolta kun nämä tulevat vanhoiksi,
kun taas tytöt menevät naimisiin ja siirtyvät uuteen perheeseen. Naisten
tulisikin kohdella lapsiaan tasa-arvoisemmin. Kertoo, että pitänyt aina ruuanlaitosta ja
opiskelee nyt sitä (työn ohessa, on sähköalalla), tekee ruokaa erilaisiin
juhliin. Tasa-arvosta: Nykyään naisia on kaikilla elämän alueilla (poliiseina,
sotilaina, isojen yritysten omistajina) ja hän rohkaisee naisia hakemaan uusille
elämänaloille.
-
Kätilö Juana kertoi alueen terveydenhoidosta. WV
on alueen terveystyössä strateginen kumppani. Terveystyö on asukkaiden
elämäntapojen muuttamista ja sellainen muutos vaatii aikaa. WV:n terveysvapaaehtoisten
avulla ehkäistään sairauksien syntyä. Terveysviranomaiset järjestävät yhdessä
vapaaehtoisten kanssa työpajoja. Tämä on tärkeä lisä terveyshenkilöstön muuhun
työhön. Alueella on 10 vapaaehtoista,
mutta lisää tarvittaisiin. Nykyinen terveyshenkilökunta ei voisi saada näin
isolla alueella tuloksia ilman vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset tuntevat alueensa
asukkaat, ja jos tarvitaan tavata tiettyjä ihmisiä, vapaaehtoiset tavoittavat
heitä parhaiten.
Kolmas hankepäivä: Mosoq Ayllu
23.10.2014
1. Hanketoimisto
Pitumarcassa
- Hankejohtaja Frederico
(Fico) Fernandez
- Alueen kuvernööri
(Gubernador) Leon Quispe Quispe toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi, kuinka
tärkeää kummien ja World Visionin tuki on ollut Pitumarcan lapsille ja kiitti
siitä, kuinka lasten tilanne on kohentunut. Hän on myös itse päässyt
kehittämään lasten hyvinvointiin liittyvää osaamistaan WV:n ansiosta ja se on
auttanut häntä hoitamaan tehtäviään paremmin.
2. Viisivuotissynttärit
esikoululla (Chacachu Pampa)
- Ihanasti koristeltu
tila, lapset vanhempineen ottivat meidät vastaan ilmapallokujaa pitkin.
- Parhaimpiinsa, paikallisiin
värikkäisiin asuihin puetut lapset tanssivat meille silmät innosta loistaen.
Lapset olivat odottaneet aamusta asti juhlia ja kummeja innoissaan ja sen
huomasi
- Lapset hakivat myös
kummeja tanssimaan
- Ennen herkkujen syömistä
vuorossa oli piñatan hajottaminen, jossa pienillä lapsilla kului jonkin verran
aikaa ja tarvittiin myös hieman aikuisten apua
- Herkuttelun jälkeen
kummit jakoivat lapsille lahjat (saivat pussit hankkeen työntekijöiltä) ja
lapset antoivat vastalahjaksi itse askartelemansa valokuvakehyksen, jossa oli
valmiina kuva lapsesta esikouluystävineen.
- Koulutusverkoston
vastaava (Leonardo Erozo, valkoinen paita ja villaliivi) kiitti kummeja,
lapsia, vanhempia, kaikkia mukavasta juhlasta. Sanoi, että WV:n tuki tämän
esikoulun ja muiden koulujen kehittämisessä on ollut tärkeää.
- Lapsia ohjaavat
opettajat olivat: Rosa Durando Rodriguez (vanhempi, pitkät harmaat palmikoidut
hiukset), joka on toiminut Pitumarcan alueella esikouluopettajana jo 33 vuotta
(hän oli seuraavana päivänä WV:n työntekijöiden mukana eli on aktiivinen
toimija alueella). Nuorempi opettaja oli Eva Quiñones Huilloa.
3. Kummilasten
tapaaminen koululla
Neljäs hankepäivä: Mosoq Ayllu
24.10.2014
Olimme osan
päivän jakautuneina eri paikkoihin.
1. Pitumarcan
alakoulu
- Ludoteca eli leikki-/opetusvälinetila, jossa näimme, miten
pedagogisilla välineillä pystyttiin opettamaan abstrakteja asioita (=konkretian
kautta).
o Tilassa on opetusvälineitä kieliopin ja luetun ymmärtämisen
kehittämiseen sekä matematiikan oppimiseen
o Oppiminen on hauskaa ja mielekästä, huone oli värikäs ja
opetusvälineet leikin-/pelinomaisia.
o WV on lahjoittanut materiaaleja sekä koulutusta opettajille.
Pedagogiset välineet yksinään eivät auta, jos opettajalla ei ole taitoja
hyödyntää niitä.
o Rehtori Rodney Chuquitapa Paz kertoi, että oli nähnyt miten hyvää
työtä WV tekee muualla ja oli iloinen siitä, että WV auttaa nyt myös tämän
alueen asukkaita ja yhteisöjä. Rehtori kertoi,
että lasten oppimistulokset, etenkin luetun ymmärtäminen on parantunut.
o Saimme käytännön näytöksen siitä, miten lapset oppivat luokassa.
Ensimmäinen esitys oli lasten tekemä sosiodraama, jossa esiteltiin veden
kiertokulkua näytelmän muodossa (lapset olivat tehneet kartongista rekvisiitan,
mm. sadepisarat, aurinko, pöly, erilaisia vihanneksia).
o Toinen esitys sisälsi kolme erilaista matemaattista tehtävää
ratkaisuineen. Lapset tulivat pareittain pulpettiemme eteen ja näyttivät
käytännössä, kuinka he ratkaisevat tehtävät Ludotecassa olevien välineiden
avulla (värilliset palikat, jotka olivat eri pituisia ja symboloivat erilaisia
lukuja). Ensimmäinen tehtävät oli kertolasku 15 x 12, jota ratkaisivat Pablo
Esteban Quispe (harmaa villapaita) ja Gribaldo . Seuraavaksi Jan Mark Hanco
(sininen paita, kaulus) ja Alexander Pasedes (urheilutakki) ratkaisivat
murtolaskun 2/4 + 6/2. Ja lopuksi Sara Flor Lopez (sininen paita) ja Nellyda
Rojo (ruskea takki) näyttivät meille desimaalilaskun (2,812).
o Esitysten jälkeen opettaja Alejandrina Garcia Contreras (takki
jossa punaista ja sinistä) kertoi, kuinka tärkeää lapsille on päästä oppimaan
kivaan ympäristöön ja tavoilla, jotka auttavat heitä ymmärtämään asiat ensin
konkreettisen tekemisen kautta ja sitten yhdistämään ne abstraktimpaan muotoon
(matemaattiset laskut ensin värikkäillä palikoilla, mutta samalla paperilla
laskien). Abstraktit asiat ja käsitteet ovat lapsille hankalia, koska oman
elinympäristön asiat ovat todella konkreettisia. Siksi tällaista pedagogiikkaa
tarvitaan.
o Koulussa on 500 oppilasta. Kaikki oppilaat käyttävät tilaa n. 2
kertaa viikossa riippuen siitä, mitä ovat opiskelemassa tällä hetkellä.
Opetusvälineet ovat käytössä luokissa. Ludoteca-nimi sisältää viittauksen
espanjan kielen sanaan ”kirjasto” (Biblioteca). Välineitä voi lainata luokkiin,
mutta ei omaan kotiin.
-
Vierailimme myös tietotekniikkaluokassa. Paikalla oli 6-luokkalaisia,
jotka esittelivät tietokonetaitojaan. Tietokoneluokassa jatketaan oppimista
aiheista, joita on käsitelty muilla tunneilla. Lapset näyttivät, kuinka he
etsivät veden kiertokulkuun liittyvää tietoa wikipediasta (vain ko. koneille ja
tiettyjen tietojen etsimiseen tarkoitettu wikipedia), leikkasivat ja kopioivat
tietoa omiin tiedostoihinsa, ottivat itsestään kuvan dokumenttiin ja laittoivat
opettajan nähtäville.
o WV on lahjoittanut
luokkaan interaktiivisen opetustaulun sekä kouluttanut opettajia tietotekniikan
opettamisesta. Kannettavat tietokoneet (one laptop per child -hanke) sekä
luokan multimedialaite ovat Perun viranomaisilta.
o Kaikki luokat
nuorimmista koululaista lähtien käyvät tietokoneluokassa 2 tuntia/viikko.
Tietokoneluokan
opettajan nimi: Maria Elena Carrillo Manchego
2. Yläkoulu Libertadores de América.
Vierailusta
on hyvät muistiinpanot Sadulla blogissaan
3. Terveysklinikka
·
Pitumarcan kylässä on 700 asukasta, mutta kylän
klinikka palvelee myös ympäröivän maaseudun asukkaita. Vielä etäämmällä
sijaitsevissa kylissä on kaksi pienempää toimipistettä.
·
Klinikalla työskentelee 15 henkilöä, mutta nyt
paikalla oli vain kaksi (sairaanhoitaja ja tekninen hoitaja), sillä muut olivat
koulutuksessa. Klinikan henkilökuntaan kuuluu teknisiä hoitajia,
sairaanhoitajia, lääkäreitä, kätilöitä ja hammaslääkäri
·
Yleisimpiä terveysongelmia alueella ovat
hengityselinsairaudet, vatsainfektiot ja ihoinfektiot (hyttysten puremista),
aliravitsemus ja anemia
·
Ennaltaehkäisevää toimintaa: raskaana olevien
naisten terveystarkastukset, rokotukset alle 5-vuotiaille lapsille,
ympäristöterveydenhuolto (esim. puhtaat vesilähteet, hygienian parantaminen)
·
Jokainen alle 5-vuotias käy
terveystarkastuksissa.
·
World Vision auttaa koordinoimaan erilaisia
toimintoja etenkin kauempana olevien kylien terveyspisteissä. WV:n panos on
ollut erityisen merkittävä ravitsemusasioissa.
·
Aliravitsemuksen ehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä:
o
Kuukausittainen painon tarkistus
o
Opastus tasapainoiseen ruokavalioon ja
vitamiinien ja raudan riittävään saantiin (sekä klinikalla että
terveysvapaaehtoisten avulla kylissä)
o
Rokotukset
·
Kerran kuukaudessa klinikan sairaanhoitaja,
lastenlääkäri ja lääkäri menevät johonkin alueen kylistä. World Vision on
järjestänyt yhdessä yhteisön johtajien kanssa sinne tapahtuman, jossa on
lapsille terveystarkastus ja vanhemmille terveysvalistusta.
·
Alueen terveydenhuollossa on kiinnitetty
erityistä huomioita raskaana oleviin äiteihin ja siihen, että synnytykset tapahtuisivat
klinikalla. Tavoitteena on vähentää synnytyksen yhteydessä tapahtuvia äiti- ja
lapsikuolemia. Terveysvapaaehtoiset antavat lisätietoja asiasta. Yhteisöjen
johtajat ovat kokeneet asian niin tärkeäksi, että klinikalla synnyttäminen on
tehty pakolliseksi. Jos näin ei tehdä, täytyy perheen maksaa rahallinen korvaus
tai tehdä yhteisöä hyödyttävää työtä sakon kattamiseksi. Klinikalle meno on
pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi ja jokaisen klinikan lähettyvillä on talo,
jonne koko perhe voi mennä ennen synnytystä/synnytyksen käynnistyttyä ja jossa
perhe voi yöpyä ja saada ruokaa.
4. Promotora de Salud, terveysvapaaehtoisten
pitämä koulutus
·
Saimme näytöksen siitä, mitä toimintoja
terveysvapaaehtoiset toteuttavat ja millaista koulutusta he antavat pienten
lasten äideille.
·
Koulutukset pidetään WV:n rakentamassa
yhteisötilassa keskiviikkoisin. Huoneen seinillä oli iso taulu, jonne oli
merkitty sekä lasten että raskaana olevien naisten tietoja seurantaa varten
·
Terveysvapaaehtoiset saavat itse koulutusta
kerran kuukaudessa ja he jakavat oppimaansa alueen äideille.
·
Terveysvapaaehtoisten pitämä koulutus koostuu
kolmesta osa-alueesta:
o
Lasten varhaisen motorisen ja kielellisen
kehityksen edistäminen
o
Painon ja pituuden seuranta
o
Käytännön kurssit monipuolisesta ja
tasapainoisesta ruokavaliosta
·
Terveysvapaaehtoiset tekevät yhteistyötä
klinikan palkatun henkilökunnan kanssa. Terveysvapaaehtoiset tuntevat oman
yhteisönsä jäsenet hyvin. He seuraavat perheiden, mutta etenkin lasten
terveydentilaa ja ohjaavat tarvittaessa klinikalle hoitoon. He myös käyvät
kodeissa kannustaen ja vaatien, että vanhemmat osallistuvat koulutuksiin ja
lapset terveystarkastuksiin. Vapaaehtoisten kannustuksen myötä myös miehiä on
saatu osallistumaan etenkin ruuanlaittokoulutukseen.
·
Saimme tietoa oikeaoppisesta käsienpesusta ja
tasapainoisesta ruokavaliosta.
·
Aliravitsemuksen syynä ei ole ruuan vaan tiedon
puute. Koulutuksessa saa todella konkreettista opetusta siitä, mitä ruokaa, kuinka
paljon (mitataan tarkalla mitalla, että annoskoko on riittävä) ja kuinka usein
tulee antaa eri-ikäisille lapsille.
·
Rintaruokinta on yleistä 6 kk:n ikään saakka, mutta
ravitsemusongelmat alkavat, kun rintaruokinta loppuu, eikä tilalle osata antaa
oikeanlaista ruokaa riittäviä määriä ja tarpeeksi usein.
·
Merja kysyi koulutuksessa olevilta äideiltä
millaisia seurauksia aliravitsemuksella on. Oikeita vastauksia tuli helposti: lapsista
tulee heikkoja, laihoja ja jäävät lyhyeksi, eivät jaksa/pysty oppimaan,
sairastuvat usein. Merja kysyi myös, voiko kroonista aliravitsemusta parantaa.
Siihen äidit eivät osanneet vastata. (Oikea vastaus: aliravitsemus aiheuttaa
pysyviä vaurioita, joita ei voi korjata).
·
Toiminnasta kertovat vapaaehtoiset olivat:
Cristina Zanoleto Mamani (vanhempi, ollut vapaaehtoinen vuodesta 2007, esitteli
esim. ravitsemustaulukon ja siihen liittyvän koulutuksen) sekä Yocrana Apayo Callo
(aloittanut ihan äskettäin vapaaehtoisena, opettelee vielä)
5. Kotivierailu
·
Kävimme katsomassa kotia, jossa ei ole tehty
vielä mitään parannuksia. Perheeseen kuului isä ja äiti sekä heidän kolme
lastaan sekä vaimon sisar kahden lapsensa kanssa. Perheen äiti kuitenkin kuoli
autokolarissa 3 kuukautta sitten. Äiti oli mukana naisryhmässä, joka kutoi
Paola Suhosen suunnittelemia villapaitamalleja. Kodissa on yksi huone, ruoka tehdään
pääasiassa ulkona. Perheillä ei ole käytettävissään lainkaan omaa vessaa.
Perheen isä tienaa päivätyöläisenä erilaisissa työkohteissa vähemmän kuin 500
solia kuukaudessa. Perhettä tullaan auttamaan WV:n tuella ja kotia tullaan
kohentamaan.
6. Vierailu terveellisessä kodissa
·
Menimme 6-henkisen perheen kotiin:
o
Äiti: Marcelina Javier Valencia, 36
o
Isä: Julio Condori Illapuma, 36
o
Vanhin tytär: Tania Condori, 17 (tuli koulusta
kotiin kesken vierailun)
o
Toiseksi vanhin tytär: Bildia Condori Javier, 14
(ylä-asteella 4. luokalla, oli koulussa koko vierailun ajan, joten emme
tavanneet häntä)
o
Vanhin poika: Jose Daniel, 3
o
Nuorin poika: Yared Jairo, 1 vuotta 5 kk
o
Vanhemmat kertovat, ettei perheeseen tule enää enempää
lapsia
·
Perheen vanhemmat puhuvat vain ketsuaa, äiti
ymmärsi kyllä jonkin verran espanjaa. Vanhemmat eivät osaa lukea tai
kirjoittaa. Kummatkin jäivät puoliorvoiksi (äidit kuolivat) 11- ja
12-vuotiaina.
·
Vanhemmat haluavat, että lapset saavat käydä koulua
ja opiskella ammattiin
·
Perhe on aloittanut marsunkasvatuksen 2 vuotta
sitten. Aluksi marsuja oli 20, nyt niitä on 180. Marsun kasvattaminen myyntiin
kestää 3 kuukautta. Myytävä marsu painaa 500 grammaa. Marsusta saa 20 solia
kappaleelta.
·
Marsujen hoito on äidin vastuulla ja hän saa
siitä tuloja, joita voi itse hallinnoida – tämä on alueella uutta. Äiti käyttää
saamansa tulot etenkin lasten ravitsemuksen parantamiseen. Rahoilla hän on
hankkinut lapsille esimerkiksi hedelmiä. Perhe myös syö terveellistä
marsunlihaa pari kertaa viikossa. Marsut on saatu Asodeco-järjestön kautta ja marsujen hoitoon liittyvää koulutusta sekä Asodecolta
että WV:ltä.
·
Perheen vanhemmat ovat käyneet WV:n
järjestämässä vanhempainkoulussa. Vanhemmista huokui halu tehdä kaikkensa
lastensa eteen. He olivat mm. rakentaneet lapsille leikki-/kouluhuoneen, jossa
oli leluja ja tila tehdä läksyjä. Kaikki on tehty paikallisista materiaaleista
itse.
·
Tutustuimme myös heidän keittiöönsä, jota oli
kohennettu WV:n koulutuksesta saatujen oppien mukaan (=Terveellinen koti -projekti).
Keittiössä oli kylmäkaappi (pohjalla vettä, joka pitää kaapin viileänä),
ruokatarvikkeiden säilytyskaappi, astiakaappi (astiat suojassa lialta ja
pölyltä), hella ja uuni sekä pieni pöytä tuoleineen. Perheen tyttäret olivat
maalanneet ja koristelleet seinät kauniiksi. Uunin/hellan savu menee piippua
pitkin ulos. Aiemmin heillä oli tyypillinen koti, jossa oli vain huone ja
keittiö (monilla on vain yksi huone, jossa tehdään myös ruoka). Keittiö oli
likainen ja täynnä savua. Perheellä oli tästä johtuen paljon terveysongelmia.
·
Vanhemmat ovat pikkuhiljaa itse rakentaneet ja
kehittäneet kotiaan. WV:ltä he ovat saaneet tärkeimmän eli erilaisten
koulutusten lisäksi myös rakennustarvikkeita, huonekaluja, kirjoja lapsille,
muutamia omenapuita.
·
Perheellä oli talon takana peltomaata, jossa
kasvoi quinoaa ja marsuille ruohoa. Sen lisäksi heillä on peltoa myös
kauempana. Perhe osti pellon 3-4 vuotta sitten 5000 solen hintaan. Aiemmin
heillä oli talon vieressä vain todella pieni maapala. Isä kertoi, että uuden
pellon osto oli mahdollista, koska he ovat kovia tekemään työtä ja marsuista saadaan
lisätuloja. Maanviljely on isän vastuulla.
·
Pihapiirissä kasvoi omenapuiden lisäksi myös mm.
mansikoita ja oreganoa.
·
Marcelina (äiti) kertoi hieman omaa
historiaansa: Marcelina ja Julio ovat olleet yhdessä 18 vuotta. Marcelinalla on
kuusi sisarusta, joille hän perheen vanhimpana tyttärenä toimi äitinä. Hänen
oma äitinsä sairasteli yli 5 vuoden ajan kunnes kuoli. 11-vuotiaana Marcelina
huolehti nuoremmista sisaruksistaan, teki ruokaa ja laittoi heitä kouluun. Vuosien varrella nuoremmat sisarukset löysivät
omat paikkansa, moni heistä muutti Limaan ja jäi sinne.
·
Marcelina kertoi myös, kuinka nuorena tyttönä
näki, että toisilla tytöillä oli hienoja vaatteita, joita hän olisi myös
halunnut. Hän halusi lähteä kahvinpoimijaksi Quilla Pampaan, mutta isä ensin
vastusti lähtöä. Marcelina pääsi matkaan vasta uhattuaan muuten karata kotona.
Kun Marcelina tuli kotiin kahviviljelyksillä uurastettuaan, jäivät uudet
vaatteet haaveeksi. Isä otti rahat ja Marcelina antoi ne kiltisti. Marcelina
sanoi nauraen, ettei enää antaisi rahojaan isälleen tai kenellekään muulle vaan
pitäisi ne itse ja päättäisi niiden käytöstä. Voimaantumista!
7. Käsityöläisnaiset ja ostosten teko
·
Asodeco-järjestön Julio Quispe kertoi, mistä on
kyse.
·
Paikalla oli 75 perhettä projektissa mukana
olevasta 85 perheestä ja 7 eri käsityöläisryhmää.
·
Käsitöistä osa on perinteisempää, osittain jo
inkojen ajoilta olevaa käsityöperinnettä, osa uudempaa Paola Suhoselta opittua
tekniikkaa.
·
Asodeco opastaa, miten kannattaa koristella,
ettei esimerkiksi tehdä niin yksityiskohtaista ja vaikeaa koristelua tai
käytetä sellaisia värejä, että tuotteen tekemisen kustannus on korkeampi kuin
siitä saatava hinta.
·
Tuotteita myydään toistaiseksi suurimmaksi
osaksi paikallisesti, mutta Cuscossa on myös yksi myyntipiste.
·
Esittelyn jälkeen kierreltiin eri ryhmissä
katsomassa tuotteita ja tehtiin ostoksia.
